Citykanien nettipäiväkirja

Jesterin kaappiharrastukset

Tue, 22 Dec 2009 13:29:22 GMT

Jesterin leukapussiksi luultu karvakauluri on kasvanut jo vähän karvaisempiin mittasuhteisiin, ja otsatukastakin alkaa jo muutama haiven taittua sivulle.

Jester onnistui säikyttämään ihan kunnolla, kun Algothin karkureissun jälkeen se alkoi osoittaa yllättävää kiinnostusta kaappeja, hellantaustaa ja jokaikistä löytämäänsä koloa kohtaan. Buddha istui flirttailemassa Algothille jo pari päivää sen jälkeen ja muilla oli melkoiset astumiskarnevaalit keskenään, joten kaikessa rauhassa pesäpaikkoja etsiskelevä Jester vaikutti jo epäilyttävän tiineeltä siinä missä muut eivät. Viime viikolla Jester sitten sai hepulin, alkoi repiä karvoja ja tehdä pesää varasängyn jo ennestään kärsineen patjan sisään. Eipä aikakaan olisi ollut lähellä Algothin karkureissusta laskettua aikaa, mutta varmuuden vuoksi oli parasta siitää ja sulkea Jester häkkiin, ettei se tekisi mahdollisia pentuja johonkin patjaan... Sinne se teki yön aikana pahvilaatikkoon kauniin karvapesän muttei sentään mitään muuta. Helpotus sentään - ainakaan Algoth ei ole astunut ketään häkin läpi (eikä siis karkureissullakaan), ja pesimisvimman loppuun pesittyään Jester on ollut hyvin innokas astumaan muita. Näköjään se tulee Hillaan uskottavissa valeraskauksissaan...

Jäljellä olevat pikkujässet

Tue, 22 Dec 2009 12:21:40 GMT

Engla, Korvakopteri Joka Ennen Tunnettiin Ylva Liinä, piilotteleva Harry Potter

Koko mitalta Harrya ja Bataki ikkunalaudalla

Tue, 22 Dec 2009 11:02:45 GMT

PETA:n turkistenvastaisen Fur Is Dead-kampanjan skelanimal-paidat ovat hurjan söpöjä, harmi ettei verkkokaupasta enää löytynyt, mutta kuva on vielä sivulla...
http://www.peta2.com/furisdead/index.asp?c=p22770

Edit: kappas, testistäkin tuli tulokseksi pupu :)

Edit2: kampanjakasvoja, joista osa näköjään kuuluu oikeille pupuille: http://blog.peta2.com/skelanimals/

Kun kissa on poissa, hiiret tanssivat pöydällä...

Mon, 21 Dec 2009 12:03:23 GMT

...kun pentueen määräilijä-äijä on poissa, muutkin pojat kasvattavat pallit.

Eipä ehtinyt kauaa olla Legolas muilla mailla, kun Harry-Beatrix päätti lopulta olevansa ihan Harry vaan. Suurempi yllätys ja järkytys oli se, että niin pitkään erittäin selkeä tyttö Ylva Liikin otti ja kasvatti pallit, ja niiden kaveriksi pippelin. Nyt sen vaivalla mietitty nimikin pitää vaihtaa, kun Ylva Lii on kuitenkin melko neitimäinen nimi itsestään juuri äijän löytäneelle pupulle. Ja ei, Yrjö Lii ei kelpaa uudeksi nimeksi. Eikä George.

Engla on erilainen nuori, Engla on edelleen tyttö.

En tiedä kasvaako harjattomien hyppykanien kysyntä omavalintaisen sukupuolenvaihdoksen myötä vai ei. Kuulemma joku olisi etsimässä tallikania, urokset kelpaavat eikä ulkonäöllekään ole niin tarkkoja vaatimuksia - eikä noilla ole muita ostattelijoita liiemmin ollut.

Kuva, jonka olin unohtanut laittaa ajallaan...

Fri, 18 Dec 2009 15:23:41 GMT

Pippuri syö porkkanaa ja Leego-lasse hengailee.

Kuvan ottamisesta pari-kolme viikkoa.

Pupuhymiöitä

Mon, 14 Dec 2009 14:03:44 GMT

http://www.freesmileys.org/emoticons-tuzki-bunnys.php

Pehmopuput Joulun ihmemaassa

Mon, 14 Dec 2009 11:46:12 GMT

Stockmannin jouluikkuna on jo aiempina vuosina osoittautunut hyvin pupuisaksi, eikä tänäkään vuonna tuottanut pettymystä. Lisäksi ikkunaan lavastetuissa pehmoeläinten talviseikkailuissa on mukana mukavaa sadun lumoa.

Korviaan heiluttava pupu ja oravien joulusauna:

Puput ja siilin kirjasto:

Kauris ja porkkananpurijat:

Yksityiskohta porkkananpurijoista:

Ehkä oma suosikkini, saavissa luistelijat:

Näitten lisäksi ikkunassa on vielä paljon muuta, kuten makkaraa paistavia kettuja!

Täytynee ottaa kamera kaupungille toistekin ja katsella, löytyykö muistakin jouluikkunoista jotain hauskaa...

Lapset lentävät pesästä (joskaan eivät vielä kaikki)

Mon, 14 Dec 2009 11:18:11 GMT

Legolas ja Aamos lähtivät lauantaina uuteen kotiin Jyväskylään, kahden kyydin ja Tampereen näyttelyn kautta. Aamulla niitä pakatessa tuli melkein surku, kun ne pitkästyivät jo ensimmäistä kyytiä odotellessa ja alkoivat rynkyttää boksin ovea, mutta ilmeisesti pitkä matka ja päivä näyttelyssä vieraitten ihmisten keskellä oli niin jännittävä, että rynkytykset olivat kuulemma jääneet sikseen. Pojat olivat tulleet hyvissä sielun ja ruumiin voimissa perille, syöneet ja sitten hinkuneet häkistä ulos huseeraamaan, eli matkan rasituksistakin selvittiin nopeasti. No, veljen seurassa oli tietysti turvallista matkustaa, ja olivatpa nuo nyt hiukan vanhempiakin (10 vk) kuin monet suoraan luovutusiässä pitkälle matkalle lähteneet.

Kotona tuli yllättävänkin hiljaista kun villitsijäpojat lähtivät, vaikka pienet tytöt touhuavatkin entiseen malliin. Jahtailu ja rytinällä juokseminen on jäänyt vähemmälle... Engla sen sijaan tuntuu reipastuneen kovasti, aiemmin se lähinnä ujosteli veljien selustassa, mutta nyt se on muun muassa hyppinyt sohvalle tutkimusretkeilemään yksin useamman kerran.

Viimeinen kuva poitsuista kotona ennen maailmalle lähtöä:

Ja tosiaan, tuo sinisempi etualalla on Legolas ja blondi joka piileskelee takana on Aamos, eikä toisin päin :) Legolas oli jo nimensä saanut siinä vaiheessa kun prinsessapoika Aamos oli vielä olevinaan tyttö.

Muutenkin, elokuvista huolimatta ei ole niin sanottua että Legolaksen pitäisi aina olla blondi - ainoa kerta kun Sormusten herrassa kuvaillaan Legolasta ulkonäöltä, on kohtaus Suurelta Virralta, jossa mainitaan "hänen tummaa päätään kruunasivat takana taivaan mustissa lammikoissa kimaltelevat tähdet" (3. painos 1987, sivu 341), eikä siitä varsinaisesti käy ilmi, onko kyse tummista hiuksista vai siitä, että pimeässä kaikki näyttää tummalta. Jossain toisaalla on mainittu kaikkien haltioiden olevan tummia, paitsi tietyn sukukunnan. Kuulemma kirjallinen Legolas kuitenkin kuuluisi tähän blondiin sukukuntaan, sanovat ne jotka ovat lukeneet Silmarillioninsa suurennuslasin kanssa, ja kumosivat kerran lupaavasti alkaneen väittelyn siitä, onko Legolas myöhemmissäkin elokuvissa blondi vain siksi, että 70-luvun piirretyssä oli yhdistetty blondin Glorfindelin hahmoon. En käy väittämään vastaan, kun en koskaan innostunut Silmarillionista yhtä paljon kuin Sormusten herrasta, enkä muista haltioiden sukupuista juuri mitään (koska leijonanharjaskanien sukupuut vievät niistä voiton). Ja eihän tällä epilogilla ole enää mitään tekemistä minkään kanssa :D

Pupuhauskaa näin joulun alla

Sun, 06 Dec 2009 15:12:51 GMT

Ahvenanmaan postilla on myynnissä aivan ihania jouluisia koristemerkkejä/kirjeensulkijoita/tarroja, joissa on riehakkaita jäniksiä talvileikeissä:

Pelikonsolikin on tarjonnut viime aikoina huvittavaa pupustelua, kun tuli taas latailtua Xboxiin muutama pelimaistiainen lisää.
Yksi niistä on jokseenkin älytön mutta yllättävän koukuttava Boogie Bunnies (PC-demo ilmeisesti täällä, en tosin ole sitä kokeillut), jossa hiukan tetristyyppisesti tulee erivärisiä pupuja lisää pelikentälle, ja samanväriset pitää yhdistää jotta pelikenttä tyhjenisi, eivätkä puput putoaisi kentän laidassa olevaan jokeen. Jottei se olisi liian helpoa, puput saavat välillä hepulin ja rupeavat joraamaan, jolloin niihin on vielä vaikeampi osua. Joraushetkiä lukuunottamatta pelin alussa esitellyllä pitkäpiimäisellä taustakertomuksella kykyjenetsintäkilpailun tanssijoista ei ole mitään tekemistä itse pelin tai sen pelaamisen kanssa. Ehkä hilpeintä antia on pelin pupujen jatkuva pölötys ja hihittely älyttömillä äänillä. YouTubesta löytyi joku esittelyvideo espanjaksi, josta pelin alkuperäisiä ääniä ei ole miksattu pois, vaikka hiljaa kuuluvatkin :D Pelin maistiaisversiossa pääsee pelaamaan vain kahta kenttää, en tiedä alkaisiko hentoinen "jee!"-huutelu nyppiä useamman kentän jälkeen... Mielenkiintoista sinänsä, miksi pupuille kuin pupuille on niin helppoa kuvitella sen tyyppinen ääni, taitavat Nalle Luppakorvassakin pikkupuput hihitellä samaan tyyliin.

Samalla tuli tutustuttua myös muutamiin vanhoihin Sonic the Hedgehog-peleihin, joita en ikinä nuorempana pelannut kun pelaajakavereilla oli Nintendo eikä Segaa. Jos jollain on kuitenkin henkilökohtaisia nostalgiamuistoja Sonicista, tässäpä video jokusesta pelikentästä, muita kiinnostanee lähinnä se, että kohdassa 5:35 - 5:40 Sonic vapauttaa vankilakapselista joukon hilpeitä pupuja ja lintuja :)

Harjattomien leijonanpentujen kuka kukin on

Sun, 06 Dec 2009 14:43:38 GMT

Huomasin että karvanaamoista on ollut esillä enemmän kuvia kuin noista vähemmän karvaisista. Harjattomatkin kuitenkin etsivät uusia koteja, joten tässä muutamalla kuvalla esiteltynä. Harjattoman kanssa ei pääse näyttelyiden ulkomuotoluokkaan, mutta turkin hoito on huomattavasti vaivattomampaa kuin pitkäkarvaisilla. Ja estehypyssähän harjan määrällä ei ole mitään väliä. Nämä ovat molemmat sen verran liikunnallisia ja reippaanluonteisia (ja hyppivät oma-alotteisesti pahvilaatikoitten, sähköjohtojen, kaatamiensa rikkalapion ja -harjan varsien yli), että toivoisin näkeväni jatkossa molempia kilpailemassa.

Ylva-Lii,
selkeästi tyttö, joka tunnetaan myös nimellä Liito-orava. Ironista kyllä, nyt kun sen korvat alkavat olla niin isot että se melkein pääsisi liitämään niillä, se on huomattavasti vähemmän Liito-oravan näköinen kuin pienempänä!

Ylva-Lii on ollut kova liikkumaan pienestä pitäen, eli toisin sanoen sillä oli tapana juoksennella ympäriinsä jo ennen kuin sillä oli silmätkään auki. se on myös luonteeltaan verrattoman utelias ja haluaa usein osallistua kaikkeen. Pentuporukassa se tuntee ilmeisesti olevansa erilainen nuori, koska viihtyy paremmin aikuisten kanien (yleensä Jesterin ja Buddhan) kanssa. Tai sitten aikuisilla kaneilla on vaan jännempiä harrastuksia, joihin pitää päästä osallistumaan.

Harry-Beatrix,
on edelleen sukupuoleltaan epäselvä - ihan alkuunhan se oli poika, sitten tyttö ja sen jälkeen ei selkeästi kumpaakaan. En taida uskaltaa myydä sitä yhteisasumaan toisen kanin kanssa, ettei tule uudelle omistajalle ikäviä yllätyksiä jos pupu päättääkin sukukypsäksi tultuaan olla juuri vastakkaista sukupuolta kuin kaveri. Kanikaveriksi kyllä, jos sillä on omakin asumus tiedossa.

Harry-Beatrix juoksee kaikkein kovimpaa ja sen lempiharrastus onkin usein kiitää paikasta toiseen - paitsi aina välillä muitten astuminen on vielä hauskempaa. Samalla nopeudella se sitten juoksee yleensä karkuun myös kameraa ja kiinniottajaa - mutta tulee itse tutkimaan ihmistä (ja riehumaan sohvalla lojuvan ihmisen päällä) kun sitä huvittaa.

Varauspäivitys

Sun, 06 Dec 2009 14:06:37 GMT

Aamos ja Legolas saavat kodin Jyväskylästä!
Karvanaamoista vapaana on siis vielä Engla.

pyykkipäivä kuluneella viikolla

Fri, 04 Dec 2009 15:04:25 GMT

Kuivaustelineelle levitetty sohvanpeitto on kanien mielestä vähintään yhtä kiinnostava kuin majaleikkejä leikkivien lasten mielestä. Pikkupupujen lisäksi se houkuttaa vähän isompiakin pupuja, kuten kuvasta näkyy:

(Liito-orava) Ylva-Lii tarkistaa majan ulkoseinät:

Engla majailee.

Karvanaamojen kuka kukin on-kuva

Fri, 04 Dec 2009 13:11:03 GMT

Tässä kuvassa heiniä syömässä, vasemmalta oikealle:

Legolas (tunnettu myös nimellä sininaama, uros), Engla (tunnettu myös nimellä puolinaama, naaras) ja Aamos (tunnettu myös nimellä keltanaama, uros)
Huolimatta kameran heijastuksista, kaikilla on oikeasti tummat silmät!

Legolas osallistuu suuna päänä joka paikkaan ja on usein tunkemassa syliin, Engla ei tykkää kiinniottamisesta eikä nostamisesta, Aamos on rauhallinen ja nukkuu paljon, mutta antaa käsitellä hyvin. Alkuun Legolas pomotti Aamosta, joka taitaa olla vähän hitaammin kehittynyt, mutta nyt Aamos on ottanut sitä kiinni eikä olekaan enää niin vain pomotettavissa.

(Legolasta myös rauhoitti huomattavasti sen suuri järkytys, kun Pippuri ja Jester alkoivatkin astua takaisin...)

Nimistä...

Mon, 30 Nov 2009 15:50:05 GMT

"Puolinaamasta" tuli sitten lopulta Engla, koska se oli ainoa nimi johon se reagoi. (Muita vaihtoehtoja olivat mm Thelma, Ethel ja Hyacint) Tosin ei siihenkään ihan toivotulla tavalla, se nimittäin ryntäsi pukitellen karkuun aina kuullessaan nimen Engla...

No, toisaalta tällä hetkellä Liito-Orava, Harry-Beatrix ja Aamos ovat kaikki sitä mieltä, että niittenkin nimi on Jester, joten ihan putkeen ei vissiin ole nimivalinnat menneet.

Algoth ja Buddha 1 v

Thu, 26 Nov 2009 16:28:36 GMT

Niin on aika vierinyt, että päästiin viettämään jo Algothin ja Buddhan ensimmäisiä synttäreitä.

Algothin lahjaksi voidaan laskea uusi häkki, joka sijoitettiin entisen häkin katolle niin että Algothkin pääsi pimeästä alakerrasta yläkertaan, ja on ollut ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen, koska nyt se saa mökin katolla istuessaan istua kaikkein korkeimmalla. Tähystyspaikka on niin mieluinen, ettei pupu tahdo malttaa tulla mökin katolta alas edes syömään, vaan kurottelee eväisiin niin että vähintään takajalat ovat edelleen mökin katolla. Häkki periytyi äidin edesmenneiltä kaneilta, ja lisävarusteena seurasi kulmavessa, jota Algoth on käyttänyt makuupaikkana silloin harvoin kun raaskii tulla alas pesämökin katolta. Tosin Algoth on näköjään oivaltanut, että kulmavessa on myös oikeasti vessa ja ainakin papanoinut sinne. (Toisen kulmavessan sai Neo, joka arvostaa sitä vielä enemmän kuin Algoth, ja on erittäin huolellisesti tehnyt tarpeensa edelleen keskelle häkkiä, ettei vaan mene hyvä vessalaatikko sotkuun.) Buddha ei saanut mitään erityisiä lahjoja, mutta vähän enemmän mässyä kuitenkin kuin tavallisesti.

Päivänsankareista piti tietenkin ottaa kuvat. Tämä pikku päivänsankari on vähän väsynyt:

Tämä pikku päivänsankari malttoi poistua tähystyspaikaltaan ja pakeni vessalaatikkoon nähdessään kameran:

Synttärikakkujakin piti taas askarrella. Mitään sopivaa keksiä tai näkkäriä en ollut muistanut kaupasta ostaa, niin pohjana toimi tällä kertaa vain paksu omenanviipale, koristeina porkkanat, viinirypäleet ja banaani, sekä synttärikynttilöitä edustaneet kuivatut apilankukat.

Algothin ja Buddhan kakut:

Buddha nappasi ensimmäiseksi apilankukan, joka kuitenkin jäi kesken kun kaikkea muutakin koristetta piti maistaa. Legolas tuppaa saaliinjaolle:

Tällä kertaa harvinaista kyllä päivänsankarit saivat itse syödä kakkunsa, Legolaskin herkesi kärkkymästä hetken päästä. Nyt taustalla on Aamos:

Algoth juoksi ensin kakkua karkuun. Kun se lopulta uskaltautui katsomaan sitä, se nappasi ensimmäiseksi apilan ja banaanin, ja juoksi niiden kanssa uudestaan karkuun ettei kukaan muu tulisi niitä rosvoamaan. (Tuskinpa kukaan sinne häkkiin olisi tullut, mutta varmuuden vuoksi.)

Algoth ei oikein uskalla uskoa, että loppukakkukin olisi ihan sitä varten, vaan epäröi:

No voi hitto

Wed, 25 Nov 2009 20:07:44 GMT

Algoth ulkoili makuuhuoneessa kuten tavallista ja viihtyi pitkän aikaa sängyn alla hyvin hiljaa. Kävin välillä hakemassa teetä, ja äkkiä havahduin huomaamaan, etten ollutkaan sulkenut ovea kunnolla. Ovi oli raollaan ja Algoth eteisessä Buddhan ja hilpeän pentujoukon ympäröimänä. Nyt sitten kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että Algoth ei olisi ehtinyt muuta kuin mennä ovesta eteisen puolelle... Jos se on taas ehtinyt astua Buddhan, lähtee kyllä pallit, oli näyttelytulosta tai ei. Leikkaamaton urossamassa asunnossa naarasjoukon kanssa on liian hankala vahdittava...

Muutama kuva ipanoista (ja vähän isommistakin)

Mon, 23 Nov 2009 16:22:04 GMT

Jaksoin lopulta purkaa kamerasta satunnaisotokset sairastelun ajalta. Yritin saada jokaisesta edes jonkun otoksen, mutta aikahaarukka on sitten suhteellisen suuri.

Liito-orava 7. 11. 2009

Buddha ja toisella katolla vasemmalta oikealle Legolas, puolinaama, Liito-oravan peffa ja keltanaama. 14. 11. 2009 (Melkein koko pesue samassa kuvassa, paitsi innoissaan seikkailua ja muualla huitelua harrastanut Harry-Beatrix.)

Keltanaama 17. 11. 2009 (Se näyttää edelleenkin enemmän pikkuprinsessalta kuin uroolta.)

Puolinaama 17. 11. 2009

Legolas 18.11. 2009 (Vaikka se muuten tahtookin ehdottomasti osallistua ihan kaikkeen, valokuvaamiseen se ei tahdo osallistua ainakaan kameran edessä!)

Harry-Beatrix Potter 18. 11. 2009 (on ihan huomattavan paljon isoäitinsä Batakin näköinen)

Heinäpussia tyhjentämässä... 18. 11. 2009

Buddha putsaa pentua 18. 11. 2009

Taas melkein koko pesue, tällä kertaa kuvasta puuttuu Legolas. 18. 11. 2009

Jester 18. 11. 2009 (Yritin tallentaa leukapussin näköisen karvatyynyn, mutta ei se oikein kuvissa erotu. Entinen otsatukka on mennyt ihan tinttitukaksi.)

Hilla 18. 11. 2009 Hillan nenässä ei vieläkään kasva karva kesäisen röykytyksen jäljiltä.

Taustalla näkyy osa jokunen vuosi sitten tuparilahjaksi saamaani synkkis-mollamaijaa, jolta kanit ovat raastaneet housutkin jalasta. Kanit tykkäävät synkkiksestä ihan älyttömästi ja siihen on koko ajan joku nojailemassa ja löhöämässä sen päällä, mutta kaneilla on myös turhan rujo tapa osoittaa tykkäämisensä kuseksimalla. Kun pesin synkkiksen, vaatteista lähti tahrat mutta nukesta ei, ja niinpä se näyttää nyt siltä että on kusi noussut päähän. Niinhän niille joskus käy, julkkiksille.

Viimeisetkin olohuoneessa vaikuttaneet pehmolelut olisi kai syytä takavarikoida kanien ulottumattomiin. Pikku Harry Potter on tykästynyt myös vanhaan isoon Väiski-pehmoon, jota käy nuolemassa ja hoitamassa siinä missä muitakin kaneja. Harry Potter ei tosin tietenkään arvaa, että kun pehmolelusta oikein kovasti hampaineen selvittelee takkuja, sille ei kasva karva takaisin niinkuin niille muille kaneille.

Siinä paha missä mainitaan

Mon, 23 Nov 2009 15:56:10 GMT

Edelleen tytöltä näyttävä Harry Potter villiintyi eilen illalla jahtaamaan ja astumaan kaikkia, jotka suinkin sai kiinni. Lopulta se sai Legolaksenkin villittyä mukaan, ja jahtaaminen ja astuminen jatkui vielä aamullakin.

Sukupuoli on liukuva käsite (ja nimeäminenkin on vaikeaa)

Sun, 22 Nov 2009 18:37:39 GMT

Vaikka päivitykset ovatkin olleet hitaanlaisia, pikkupupujen sukupuolen määritys on ollut koko ajan kovasti työn alla. Ensialkuunhan kukaan muu ei näyttänyt vielä minkään sukupuolen edustajalta, paitsi sininen otter näytti kovasti urokselta ja oli saamassa nimekseenkin Harry Potter, koska Potter ja otter rimmaavat niin hienosti. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että sininen otterpotter onkin tyttö! Ja siltä näyttivät pitkään kaikki muutkin, paitsi sininaamainen kirjava joka oli epäselvä tapaus. Epäselvät tapaukset osoittautuvat usein hitaammin kehittyneiksi uroksiksi (paitsi Neo), ja niin sininaamainenkin poikamaistui vähitellen. Neljä naarasta ja yksi uros pentueessa vaikutti lupaavalta, mutta eilisellä uusintatarkastuksella keltanaamainen kirjava pikkuprinsessa osoittautui sekin pikkuprinssiksi. Puolinaama on vältellyt uusintatarkastusta erittäin tehokkaasti, mutta on kaikilla aiemmilla tarkastuskerroilla näyttänyt tytöltä. Chinchilla on tyttö.

Pentujen nimeäminenkään ei ole ollut ihan yksinkertaista. Useimmat nimet ovat jollain tavalla sukupuolisidonnaisia, ja silloin jos sukupuoli on vielä kovin epäselvä, ei nimenantokaan ole sen selkeämpää. Minusta nimen täytyy lisäksi tarttua kaniin, niin että kani näyttää nimeltään ja se tuntuu juuri sille kanille sopivalta nimeltä, joka erottuu muista, ja kani toivon mukaan vielä reagoi omaan nimeensä. (Joskus nimi, joka kaniin tarttuu on jotain ihan muuta kuin kasvattajan suunnitelmat. Olihan Buddhallekin alunperin tarkoitus keksiä jokin sievempi ja tyttömäisempi nimi, mutta se reagoi vain Buddhaan.) Minusta ei kuitenkaan olisi antamaan kaneille nimiksi jotain monipolvisia lauseita, joissa on sotkettu useampaa kieltä ja kirjoitusasussa vielä jotain kielenvastaisia kikkailuita niin että sanan keskellä on jotain isoja kirjaimia tai huutomerkkejä - siis oikeasti minusta sellaiset nimet ovat ihan hirveitä, ja joskus estekisojen lähtölistoja tai tuloksia lukiessa ihmettelen mitä ihmettä joidenkin kasvattajien päässä oikein liikkuu...

Tähän mennessä tästä pentueesta sininaamainen kirjava on ainoa, johon on tarttunut joku nimi kertaheitolla. Siitä on tulossa Legolas :)

Keltanaamainen onkin sitten vaikeampi tapaus. Aamos on yksi nimiehdotus, jonka tarttumista täytyy vielä pohdiskella...

Puolinaama on sievä kuin mikä, mutta vältellyt kaikkia nimiä tähän asti.

Sinisestä piti tosiaan tulla Harry Potter, ja alkuun vitsailtiin että jos se onkin tyttö, se voi sitten olla Beatrix Potter, mutta Beatrix ei tunnu oikein tarttuvan. Enemmän sitä on nyt tullut kutsuttua Harrietiksi, muttei sekään ole vielä tarttunut. Välillä sitä tulee vain sanottua "siniseksi pikku-Batakiksi", koska se on todella paljon Batakin näköinen!

Chinchillaa on kutsuttu kaiken aikaa Liito-oravaksi, koska se on pyöreine naamoineen ja suurine tummine silmineen oivallisesti liito-oravan näköinen (ja niin kova juoksemaan ja hyppimään, että suorastaan liitää menemään). Liito-orava kuitenkin tuntuu nimeksi varsin kankealta, eikä liito-oravan tieteellinen nimi (Pteromys Volans) ole senkään vertaa nimeksi kelvollinen. Kurre ehti olla jo näiden kaukaisen esi-isän nimi, eikä siksi sellaisenaan tunnu sopivalta pikku puputytölle. Jossain Astrid Lindgrenin kirjassa oli hahmo nimeltään Ylva Lii, joka toisaalta kuulostaa jo enemmän nimeltä kuin Liito-orava, mutta toisaalta kirjallinen Ylva Lii ei varmastikaan olisi käyttänyt vessaansa makuupaikkana ja sen jälkeen kirmaillut ympäriinsä kylki tahmassa, joten hahmon nimen sopivuudesta kanille voi olla vielä montaa mieltä...

Thu, 12 Nov 2009 12:44:09 GMT

Kuluneesta viikosta ei taida olla oikein muuta tolkullista sanottavaa:

En ole piirtänyt pitkiin aikoihin mitään ja huomasin etten edes omista enää lyijykyniä... Asemoinkin kuvat väärin suoraan tussilla.

osaisipa itsekin suhtautua johonkin asiaan samalla hartaudella kuin pienet puput auringonläikkään...

Wed, 04 Nov 2009 14:39:32 GMT

Tiistai 3. 11; pennut 1 kk ja aurinko paistoi kirkkaasti suuren osan päivää.

Pentujen löhöpaikkana on olohuoneen varasänky, jonka patjan pistivät vanhemmat kanit jo kesällä siihen kuntoon ettei siinä enää nuku kuin kanit. Kompostiverkko oli alunperin sängyllä estämässä sitä patjan repimistä, mutta kuten näkyy, verkon alle on sitten reunasta saatu raastettua ja kaivettua kunnon tunneli.

Parempaa asentoa etsiessään keltanaamainen päätyi pitkäksi aikaa kellimään selällään.

Chinchilla piilottelee.

Kirjavat levittäytyneinä auringonpaisteeseen:

Ja unilla superlonisilpussa:

Kun muut uinuvat, yksi on tutkalla. Ainakin yhden korvan verran.

Noin muuten kanit eivät ole aurinkohakuisia, mutta varhain keväällä ja myöhään syksyllä kun auringonpaiste alkaa olla harvinaista herkkua, ne ottavat siitä ilon irti. Kania (tai muutakaan eläintä) ei saa jättää paahteeseen jos se ei pääse hakeutumaan varjoon sitten kun siltä tuntuu - auringon oton suurin autuus piileekin siinä, että saa itse valita kauanko siinä auringonläikässä retkottaa.

Samaan aikaan estepuolella, Vantaan Lemmikkimessuilla

Wed, 04 Nov 2009 13:46:30 GMT

Suurin osa messuviikonlopusta kului kuitenkin estepuolella toisella puolen hallia, ajoittain esteitä korjaillen, ajoittain aloittelijoita ja uteliaita neuvoen, ja ajoittain infopöydässä ja muiden puheita väärin kuullen. Muun muassa "haiseeko Kaneli?" muuttui muotoon "haisee kuin planeetta". Milleköhän haisee kani, joka haisee kuin planeetta? Pari kertaa tuli omia kaneja tuotua jaloittelemaan myös harjoitusradalle taukojen ajaksi. Algothin kesäinen arkailu ulkona hyppäämistä kohtaan oli unohtunut - sisällä hallissa se hyppäsi oikein sievästi paria harjoitusestettä. Kuvia ei tietenkään ole kun olin itse hihnan päässä ja kamera jossain kauempana... Jester puolestaan hurmasi lähimpien kojujen näytteilleasettajia kierrellessäni messualueella jaloittelulenkin yhteydessä. (Hitsi! Olisikohan pitänyt yrittää puhua Jesterille henkilökohtaisia sponsoreita, kun yhdessä kojussa jaettiin jonkun itselleni ihan tuntemattoman koiran "fanikortteja", eikä kuuluisasta koirasta intoilleesta korttien jakajasta irronnut mitään infoa mistä kyseinen koira oli kuuluisa.)

Sen sijaan tässä on kuva hyppäävästä, tai hyppäämistä harkitsevasta Rusetista, joka on niin sievä että sen näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle:

Sanni ja Juhana askartelevat SEKin infossa Halloween-kurpitsoita.

Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Halloween-kani!

(Jos joku tunnistaa kuvasta kaninsa, kerrotko minkä niminen se on?)

Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Palkintopöydän koristeet

Varsinaiset Halloween-ruusukkeet jäivät tällä kertaa ylimääräisinä jakamatta, koska Halloween-cup oli jäänyt suunnitteluasteelle. Ehkä sitten ensi vuonna!
(Halloween-ruusukkeet on tilattu pari vuotta sitten Turkuun kun suunniteltiin Halloween-kisoja, jotka sitten jäivät toteutumatta oman sairastumiseni takia. Onhan se Halloween joka vuosi, niin muitakin jakotilaisuuksia tulee...)

Kurpitsojen kolmas loppukäyttötarkoitus oli "olen jaloittelemassa"-kyltit näyttelyhäkkeihin kanien ollessa sieltä jaloittelemassa.

Tässä jaloittelevat kanit yltyvät helliksi, eli Kaneli pesee Grosskopfin:

Näyttelyviikonloppu Vantaan Lemmikkimessuilla

Wed, 04 Nov 2009 12:48:27 GMT

Ennakkoon aavisteltu nollien hakeminen tällä karvalla osoittautui meidän talouden kohdalla valitettavan todeksi. Perheen kunniaa sitten pitivät yllä Grosskopf 88 pisteellä ja Kaneli 89 pisteellä. Jokaisen arvosteli eri tuomari, joten tietysti voi arvuutella olisiko joku toinen pelkästään vähentänyt pisteitä kohdista joista toinen antoi nollat. Algothin viereisessä häkissä istunut kani oli kuulemma saanut edellisessä näyttelyssään nollat väristä, jota tällä kertaa pelkästään moitittiin epätasaiseksi ja pistesaldo oli 89, joten eiköhän tälläkin porukalla mennä kokeilemaan toistekin, kunhan harjat kasvavat. Totta kyllä on, että MM-leijonan näyttelyttäminen on helpompaa kuin Mm-leijonan, koska sillä on aina enemmän karvaa, Mm:n ulkonäkö muuttuu karvanvaihdon vaiheiden mukaan enemmän.

Algoth näyttelyhäkissä:

Kaneli näyttelyhäkissä:

Grosskopf näyttelyhäkissä:

Jesteristä ei sitten tullutkaan kuvaa näyttelyhäkissä, kun sille oli ehtinyt käydä jo näin:

...ja sitten kävi näin:

Leukapussia en kyllä löytänyt itse tunnustelemalla. Sinipiialla oli ihan oikea leukapussi, josta erottui tunnustelemalla löllyvä pinta ja kiinteämpi sisärakenne, Jesterillä erottui silmin katsomalla kaulanauha joka pään asennosta riippuen joko häviää taustaan tai näyttää pussilta, mutta tunnustellessa sormet menevät läpi ja kaulanauha vaikuttaisi olevan karvatyyny. Siis hyvin puutteellinen versio leijonan kaulapuuhkasta tai rintakarvoista. Täytyy katsoa kasvaako siihen iän myötä lisää karvaa vai ei, Jesterillä on kuitenkin ollut pienestä asti vähemmän karvaa kuin muilla. Sääli sinänsä, että kun väri on niin kiva, ei sitten karva riitä... Batakilta löytyi muuten tänään koittaessa samanlainen karvatyyny kauluksesta, ja hännän ympäriltä muuta peitinkarvaa pehmeämpiä karvoja, jotka viittaavat leijonan laahukseen vaikkeivät erotukaan eri pituisina. Sinipiialla oli samanlainen paljaalla silmällä erottumaton piilolaahus, joka vielä takkuuntui ja josta huomauteltiin petissä useammin kuin kerran.

Algoth arvostelukaavakkeineen:

Vaikka ruotsi taittuukin hiukan paremmin, muut skandinaaviskat eivät ole ihan niin hyvin hallussa. "Mangler manke" tarkoittaa puuttuvaa harjasta, minkä opin jo jostain muualta, toispuoliseksi valahtanut tikkaus on aiheuttanut nollat, mutta mikä hitto on "pa buk"? Lisäksi ehdin kauhistua kunnolla tuosta "markert kryss"istä, tulkitsimme kryssin ensin ristiksi ja että kyseessä olisi rakennevirhe ristiselässä. Mietin kauhuissani onko pupuparalla joku huomaamatta jäänyt mutka selkärangassa, joka aiheuttaa sille tarpeetonta kärsimystä. Muiden arvostelukortteja tarkastellessa selvisi, että yllättävän monella olikin sama virhe, ja esiintymisyhteydestä päätellen "kryss" tarkoittikin laahusta eikä ristiselkää. Jesterin pikkuisia häntäkoristeita nyhtäessä Algothin peffa oli jäänyt vähemmälle huomiolle, ja tänään siellä ei tietenkään näy enää mitään, kun karvanvaihto on edelleen käynnissä.

James Blondikin kävi tervehtimässä, vaikkei osallistunutkaan kuin kuvan alakulmassa näkyvän seuralaisensa kanssa koiranäyttelyyn:

Otin kuvia kaikista näyttelyn leijonista arvostelukortteineen, ja aioin hartaasti ottaa parempia kuvia joissa näkyy koko kani eikä enimmäkseen korttia ja kaltereita, mutta se sitten messujen tuoksinassa pääsi unohtumaan, samoin kuin näyttelyluettelon ostaminen sunnuntaina. Lauantaina kun olin aikeissa ryhtyä ostoksille, olikin käteistä liian vähän.
Tässä siis vain kuvat ROP- ja VSP-leijonista ilman nimitietoja, ja vähemmän edustavat kuvatkin joissa ei kani oikein erotu...

Algothin vieressä vasemmalla ollut Mimi yritti flirttailla Algothille vähän väliä pitkin viikonloppua, mutta Algoth ei vaikuttanut erityisesti huomaavankaan sitä, koska oli niin keskittynyt nyhtämään verkon läpi oikealla puolella olleen Kanelin häntää, tai vilkuilemaan haikeasti häkkirivin toisella puolella ollutta urosta!

Tiistai 27.10; pennut 23 päivää

Wed, 04 Nov 2009 10:35:31 GMT

Jospa lopulta olisi aikaa päivittää... Ensin siis semi-tuoreita, aiemmin koneelle ja nettiin lataamattomia kuvia pennuista viime viikolta.

Kerrankin koko pesue samassa kasassa (tosin naamaa ei näy juuri keneltäkään)

Yleensä niistä saa yhdessä tälläisiä kuvia, koska sininen otter kiitää nuolena karkuun nähdessään kameran.

Tosin tässä on sitten yhdistelmä sinisiä.

Sininen otter on näköjään tulossa Batakiin, eli se on vallan sileäkarvainen eikä harjasta ole näkyvissä. Kun molemmat vanhemmat ovat harjakseltaan Mm, on joku pennuista sitten aina joskus väistämättä mm, vaikka enemmistö olisikin Mm tai MM. Chinchilla vaikuttaa tällä hetkellä kokovartalopitkäkarvaiselta melko säästeliäällä otsatukalla.

Mummi on mukava.

Hilla-tätikin on mukava.

Jester-täti vasta onkin mukava!

(Kamera laukesi sopivalla hetkellä kun sininaamainen kirjava oli laukkailemassa Jesterin ympärillä.) Hilla ja Bataki saavat Buddhan mielestä hengata pentujen kanssa vapaasti, mutta kun pennut parveilevat Jesterin tai Pippurin kimpussa, Buddha hyökkää ajamaan niitä pois. Pippuri on alkukauhistuksen jälkeen ollut suorastaan imarreltu pentujen suosiosta, ja jos joku pentu seuraa sitä hetken ja lähtee sitten muualle, Pippuri etsii sitä (ellei Buddha ehdi ensin). Jester taas on selvästi varautuneempi, saattaa nuolla pentuja puolihuolimattomasti, mutta yleensä välttelee niitä kiipeilemällä korkeille paikoille ja juoksee karkuun pentujen lähtiessä sen perään. Jester taitaa myös pelätä enemmän Buddhaa kuin Pippuri...

Sininaamainen laatikon päällä:

(Tuo siis ei ole Vuoden ponnistus 2007, vaan kansi siitä laatikosta jossa lehdet tulivat painosta - se oli päällystetty kansikuvilla. Lehdet on siirretty muualle ja laatikko silputtu viimeiseen murenaan, mutta kansi on edelleen suosiossa istumapaikkana.)

Keltanaamainen samassa paikassa:

Joku on vallannut koko ruokakupin ettei muut vaan pääse sille.

(Viikkoa myöhemmin Liito-oravaksikin kutsuttu chinchilla onnistuu valtaamaan samalla tavalla myös sen isomman vihreän ruokakupin.)

Huomenna näyttelyyn

Fri, 30 Oct 2009 12:24:05 GMT

Saas nähdä mennäänkö hakemaan nollia, kun Algoth tiputtaa karvaa edelleen ja harjas on tällä hetkellä lähinnä viitteellinen. Jester on juuri tällä viikolla pudottanut tavaramerkkiotsatukkansa (eli sen pitkän huiskaleen joka roikkui naaman sivulla). Pitkä takatukka siltä kyllä löytyy, muttei rintakarvoja. Perheen kauneuskunnia levännee sitten Grosskopfin ja Kanelin jykevillä ja hennoilla hartioilla. Tai no, ei pitäisi stressata ennakkoon ja jos nollia tulee, niin ottaa näyttelyreissu kokemuksen kannalta. Leijonilla kun alkaa olla aikuisen turkki vasta noin puolitoistavuotiaana, ja sekin vaihtelee paljon karvanvaihtojen mukaan. Ja nuo ovat kaikki vajaan vuoden ikäisiä vasta...

No, myönnetään että siitäkin tuli lievä uskonpuute, että suurin osa näyttelyleijonista näyttäisi olevan MM-harjallisia, ja Algoth, Jester ja Grosskopf ovat Mm. (Kaneli on MM). Minusta Mm on lähempänä rotumääritelmää, jonka mukaan karvan tulisi olla muualla kuin harjaksen kohdalla lyhyttä. MM-kanien harjat ovat usein pidempiä, mutta niillä on sitten useammin myös voimakkaampi helma, tai muutenkin kauttaaltaan pitkä karva.