Buddha ja Jester ovat asuneet toukokuun alusta vakituisesti taas kanilassa.

Parina maanantaina on ollut myös yleisiä estehyppyharkkoja Kupittaalla, ja tulevana viikonloppuna avataan Turun seudun kisakausikin Raisiossa.
Meillä tietysti menee nyt paletti vähän uusiksi hyppäämisen suhteen, kun molemmat estekanit sairastivat talvella.

Kevään ensimmäiset esteharkat 7.5. tulikin otettua lähinnä testailun kannalta. Mukana oli Jester, sekä uusia kokeiltavia Batmobiili ja Potter. Tuumasin, että paras kokeilla Jester heti ensimmäisenä alta pois, koska se on innokas riekkumaan ja touhottamaan, reippaan puuhakas ja kiiltäväkarvainen, mutta hengityksen vinkuminen kiihtyessä vähän arveluttaa. No, Jester oli ilmeisen innoissaan puistosta. Hyppäsi pari matalaa harjoitusestettäkin. Hengitys ei ruvennut vinkumaan - mutta sen sijaan Jester yski kamalalla äänellä hetken hilluttuaan. Eli se ei seuraa harkkoihin, eikä kisaa enää tänä kesänä. Batmobiilin ja Potterin kanssa tuli viime kesänä kokeiltua esteitä joskus pihalla, mutta taisi olla molemmille eka kerta puistossa. Potter selvästi innostui hyppäämisestä. Batmobiili ei niinkään, vaikka mönkikin matalimpien esteiden yli. Toisaalta Batmobiili on myös sen verran tuhdissa kunnossa, ettei välttämättä jaksakaan juuri hypätä - nyt sille ei meinaa enää edes Hillan vanhat valjaat mahtua maharemmi löysimmällä, vaikka viime kesänä vielä mahtui... Batmobiilille on haastavaa löytää sopivia valjaita siksikin, että sillä on ihan huomattavan pieni pää ja kaula, ja lyhyt runko, mutta huomattavan paksu tynnyrikeskikohta. Eli kaulasta sopivat valjaat ei ylety keskikohdan ympäri, ja keskikohdan ympäri ylettyvät valjaat on sitten kaulasta liian isot. Toisaalta onpa noita valjaita kertynyt aikojen saatossa niin monia, että sieltä luulisi löytyvän edes jotkut, joissa riittää säätövaraa molempiin suuntiin... Kun kieltämättä pikkutynnyri pitäisi saada vähän liikkumaan ja parantamaan yleiskuntoaan, vaikkei se hyppäisikään!

Toisiin esteharkkoihin 14.5. tuli sitten kokoonpanoksi Potter ja Buddha, jotka molemmat olivat innokkaita hyppäämään ensi alkuun, mutta myös väsyivät nopeasti. Siis vähän vielä nopeammin kuin talvitauon jälkeisissä ekoissa harkoissa yleensä väsytään. Sairastaminen veti Buddhankin yleiskunnon alas, ja vaikka se onkin sinänsä akuutista sairaudesta toipunut, siihen kunnon kohottamiseen menee tietysti pidempi aika. Buddha varmaan kilpaileekin vielä tänä kesänä, mutta mitään kovin kummoisia tavoitteita ei aseteta.

Näyttää nyt sitten vahvasti siltä, että tämän kesän ensisijainen kisakani on Potter. Potterilla on vielä vaikeuksia hahmottaa, miksi ihmeessä maaliesteen yli pitäisi hypätä, vaikka se on paljon pienempi ja tylsempi kuin muut esteet, ja puistoympäristökin vielä hämmentää. Ohjattavuutta muulla kuin suoralla radalla ei ole vielä edes harjoiteltu... Mutta kyllä siitä jotain tulee! Nyt tosin taisi sekin raukka mennä maitohapoille harjoituksissa, ja jahrusteli vielä eilen vähän jäykän näköisesti.

Koskahan olen viimeksi päivittänyt - Jesterin sairastuttua talvella?

Jester on toipunut varsin hienosti sikäli, ettei ole enää ollut räkäinen, mutta hengitys alkaa vinkua edelleen sen kiihtyessä jostain (kuten siitä, että löytää kanilan lattialta uuden pahvilaatikon ja miettii, ehtisikö tai uskaltaisiko sen kulmat merkata ennen kuin Engla tulee komentamaan, vai pitäisikö juosta suoraan piiloon Potterin häkkiin). Jester myös edelleen asuu sisällä, koska sen sopeuttaminen takaisin isoon laumaan lääkekuurin jälkeen ei sujunutkaan ihan odotetusti. Näköjään Jester on perinyt Hillan muistikapasiteetin: Parin viikon lääkekuurin aikana se oli ehtinyt unohtaa olleensa koskaan osa isoa laumaa, vaikka vierailikin kanilassa ja osa sen vanhoista lempikavereista vieraili sisätiloissa myös sen lääkekuurin aikana. Talvella oli pitkä ajanjakso, jonka aikana Jester ei tullut toimeen muitten kuin Potterin kanssa - sisällä se hyökkäili muitten kimppuun ja kanilassa rynni muita karkuun paniikissa hengitys vinkuen, niin että lopulta rauhanomaisestikin ensin suhtautuneet muut kanit liittyivät takaa-ajoon.

Kevättalvella Buddhakin sairastui - sen leukaan tuli paise ja eläinlääkärissä löytyi vinoon kasvaneet takahampaat. Buddhakin muutti sisään lääkittäväksi ja putsattavaksi. Alkukankeuden jälkeen Jester ja Buddha uudistivat välillä katkenneen ystävyytensä, ja Buddhan seuran myötä Jesterkin on alkanut uskaltaa kanilassa liikkua taas johonkin muuallekin kuin Potterin häkkiin. Kumpikin on vieläkin viettänyt öitä sisällä, mutta muutto pysyvästi takaisin kanilaan alkaa olla käsillä.

Kaikki rouvaskanit ovat pesineet raivona koko kevään. Isoin saippuaooppera taisi olla Englan ja Pippurin yhteiset mielikuvituspennut, joiden mielikuvitusisä vielä kaiken lisäksi oli ilmeisesti Buddha (joka oikeasti siis on Englan emo), koska Buddha ja Pippuri astuivat kovasti toisiaan ennen kuin ensin Engla teki Pippurin karvoista pesän ja sen jälkeen Pippuri innostui tekemään itsekin omista karvoistaan useamman pesän ja kärvisteli puolikaljuna pitkän aikaa. Engla vahti samalla tarmolla myös Pippurin tekemiä pesiä kuin itse tekemiään. Pippuri on intoutunut pesimään myös myöhemmin, yhtenä iltana kun tulin töistä se kanniskeli ympäri kanilaa "pesätarvikkeena" melkein itsensä kokoista koirien köysipuruluuta. Melkoinen näky... Myös Buddhalla ja Jesterillä on ollut omat pesäkiistansa. Vaikka ne välillä ovat niin läheisissä väleissä, että vessalaatikollakin täytyy käydä yhdessä ja yhtä aikaa (eikä kumpikaan osu laatikon reunojen sisäpuolelle), välillä ne myös tappelivat karvat pöllyten, kun toinen ilmeisesti katsoi toisen valitsemaa pesäpaikkaa jotenkin väärällä tavalla. Onneksi pesäkiistat sisätiloissa ovat jääneet kanilan draamoja vähäisemmiksi.

Uroksilla on taas elämää suurempi karvanlähtö (vastahan edellinen oli tammi-helmikuussa?), ja kerrankin se on samaan aikaan, kun kaikelle irtokarvalle löytyy joku käyttäjä. Yhtenä päivänä bongasin tunnistamattomaksi jääneen ruskean pikkulinnun poimimassa kaninkarvoja pihasta (ja sortteeraavan niitä samanlaisella tarmolla kuin pesivät kanit sortteeraavat heiniä), mutta kateellinen talitintti, joka luuli sillä olevan ruokaa, tuli tempaisemaan karvat sen nokasta. Pikkulintu lensi järkyttyneenä kauemmas ja talitintti syljeskeli yhtä järkyttyneenä karvoja pitkin puun oksia ja pyyhki nokkaansa, kun ei ollutkaan hyvää. Sen jälkeen kaikki harjatut irtokarvat katosivat pihasta hyvin nopeasti, mutta nyt tahti on hiukan rauhoittunut. Alkaa linnuilla varmaan olla pesät valmiina...

http://www.ravelry.com/patterns/library/rabbit-socks-colorwork-chart-2

Muoks: Juku, päivitysohjelma toimii taas. Eikä ensimmäinen postaus tauon jälkeen ollut omista kaneista, vaan ihan sattumalta netissä vastaan tulleista pupusukista...

Täytyypä päivittää eilisestä eläinlääkärikäynnistäkin. Oli kyllä melkoinen sää lähteä sompailemaan bussilla Kaarinan keskustaan, lunta tuiskusi vaakasuoraan ja vastatuiskunneen lumen alla tie oli niin liukas, että lensin itse nurin matkalla pysäkille, joka on tarpeeksi lähellä näkyäkseen keittiön ikkunastamme - onneksi sain varjeltua boksin ilmalennosta huolimatta... Bussien suhteen kävi kyllä hyvä tuuri, ei tarvinnut kummassakaan päässä matkaa juuri odotella pysäkillä siinä karmosäässä. Perillä tosin saatiin odotella, kun olin lähtenyt liikkeelle varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Mutta ainakin odoteltiin sisällä lämpimässä, ja parempi olla etuajassa kuin myöhässä...

Jester nukutettiin hampaiden tutkimista ja röngenkuvaa varten. Hampaista ei löytynyt mitään häikkää, sievät ja siistit olivat (mikä oli kyllä melkoinen helpotus Neo-paran takahammaspommia muistellessa). Kuulemma röntgenkuvassa juuretkaan eivät näyttäneet mitenkään poikkeuksellisen poikkeavilta eivätkä näyttäisi painavan silmiä tai kyynelkanavia tai muutakaan, mutta eläinlääkäri kysyy niistä varmuuden vuoksi vielä toisen eläinlääkärin kantaa, josta kuulen tuloksia sitten maanantaina. Sinänsä hammasongelmien puutteen toteaminen huojensi muutakin kuin lompakkoa. Vaikka Hillan pentueella onkin ollut hampaineen erityisen surkea tuuri, jos Jester on siltä osin terve, niin Pippurikin voi olla. Ei sillä, että Pippurin hammasterveydestä nyt toistaiseksi olisi ollut muita epäilyksiä kuin saman pentueen sisaruksilla ilmenneet vaivat. Se syö kuin hevonen, ja myös näyttää ja tuntuu hyödyntävän tehokkaasti kaiken mitä syö.

Jesterillä eläinlääkäri epäili pasteurella-paisetta, muttei löytänyt sellaista näkyvästä paikasta. Saamissani hoito-ohjeissa epäillään paisetta mahdollisesti nenäontelossa, ja muistutetaan pasteurellan huonosta paranemisennusteesta. Ditrim-kuurin sille sain, ja kipulääkettä sekä veteen sekoitettavaa Recovery-ruokaa.

Nukutuksesta heräilevä Jester-parka oli varsin surkeana ja heikkona koko lopun eilistä. Illalla tosin maistui taas porkkana viipaleina ja heinä. Recovery-ruuan sekoittaminen veteen oli oma haasteensa, kun ensin tulkitsin vesimäärän hiukan väärin ja ihmettelin, pitäisikö pieneen kaniin tunkea melkein litra mössöä. Onneksi tarkistin olinko ymmärtänyt määrät oikein, ja oikeampi vesimäärä oli melkein desi eikä melkein litra... Tosin mössö tukki ruiskun melkein saman tien (kun käytössä on pienten lääkeruiskujen lisäksi vain ananasmehun annosteluun tarkoitettuja yhtä pieniä ruiskuja) ja piti tarjoilla kupista. Kupista sitä ei ole mennyt kauhean paljoa - enimmäkseen Jester on näköjään liimannut siihen heiniä.

Mutta tänään aamulla Jester ponkaisi boksista pirteänä, ja sillä välin kun vedin Ditrimiä ruiskuun, Jester ampaisi olohuoneeseen kekkaloimaan - kekkalointi tosin väsytti sen verran, että lääketarjoilun jälkeen se meni takaisin boksiin nukkumaan. Mutta silmä ei enää vuoda, eikä nenäkään erityisemmin. Olipa dramaattinen vaikutus jo yhdellä eilisellä lääkeannoksella...

Jester on kipeänä, toinen silmä ja nenä vuotavat. Vuoto ja räkäisyys on sen verran toispuolista, että vika lienee silmässä, kyynelkanavassa tai hampaissa. Eläinlääkäriaika on huomenna (tai siis tämän vuorokauden puolella mutta vasta aamupäivällä), ja tietysti pelottaa löytyykö sieltä joku samanlainen pommi kuin Neolta viime vuonna. Toivottavasti se olisi jotain vähemmän vakavaa... Posken pinnalta tunnustelemalla ei tunnu mitään outoa tai epäsymmetristä verrattuna toiseen poskeen, mutta siihen se jääkin. Eilen illalla Jester oli kovin surkeana ja nenä ihan tukossa, vältteli muita kaneja ja ruokakuppia, ja porkkana maistui vain suikaleina. Toin sen kanilasta sisälle lepäilemään rauhassa pois muiden jaloista, ja nenän ja silmän putsaamisen jälkeen se näyttikin jo paremmalta. Yön aikana se oli syönyt kaiken tarjotun ruuan, ja aamulla oli suorastaan pirteä, mutta väsyi nopeasti. Enimmäkseen se on lepäillyt boksissa, ja välillä olohuoneen matolla ja sohvan takana, ja sitten taas boksissa. Iltaa kohti silmäkin on vuotanut taas enemmän - mutta toisaalta kun tulin töistä kotiin puolilta öin, oli taas selvästi pirteämpi vaihe menossa. Ruokakuppi oli taas työvuoron aikana tyhjentynyt ja Jester alkoi innoissaan sortteerata ja maistella uusia heiniä, ja protestoi hetken oven sulkemista yöksi, vaikka sitten asettuikin. Toisaalta Neokin vielä hyppi ja hepuloi viimeisenä päivänään...

No, huomenna sitten ollaan taas tässäkin asiassa viisaampia.

Meillä on ollut vähän eunukkien siedätyshoitoprojektia meneillään - siis kun urokset ulkoilevat/jaloittelevat edelleen yksi kerrallaan, koska ryhtyvät kanilassa aina tappelemaan, mutta josko ne pikku hiljaa oppisivat tulemaan toimeen sisäillessään kaksi kerrallaan? Ne kun ovat kaikki sitä mieltä, että kanila on juuri heidän itsensä reviiri, mutta sisällä ei ole erityisesti kenenkään reviiriä.

No, toistaiseksi sisällä Potter on pomottanut sekä Algothia että Hurvelia. Algoth ja Hurveli saattavat ehkä todennäköisimmin suopua toisiinsa ensimmäisenä, koska viime viikonloppuna ne jo viettivät sisäilytuokionsa suurimmaksi osaksi istuen tyrmistyneen näköisinä noin metrin päässä toisistaan. Joskus Algoth uskalsi venyttäytyä haistamaan Hurvelia takaa päin, mutta pelästyi yleensä itse omaa rohkeuttaan niin kovin, että säntäsi tömäytellen karkuun saman tien, ja Hurveli puolestaan pelästyi sitä tömäyttelyä ja säntäsi yhtä kauhuissaan karkuun päinvastaiseen suuntaan.

Potterin ja Hurvelin välit eivät ole olleet yhtä sopuisat. Kummallakin on lisäksi TAAS aivan suunnaton karvanlähtö, joten käytin sisäilytuokion myös harjatakseni molempia. No, Potterhan on ollut pitkään ainoa kaneista, joka ei uskalla itse hypätä sohvalta alas vaan on täytynyt aina nostaa. Jossain vaiheessa harjailua Hurveli tuli kekkaloimaan sohvan viereen, ja Potterin naama venähti ja koko olemus synkkeni huomattavasti sen huomattua veljensä alhaalla. Sen sijaan Hurvelin olemus muuttui koko ajan omahyväisemmäksi ja ilme riemastuneemmaksi, kun se huomasi että Potter onkin vankina sohvalla siksi, ettei uskalla itse hypätä alas! Potter kaivoi vimmoissaan sohvatyynyjä ja heitteli löytämäänsä irtaimistoa (mm kampaa ja kameran suojusta), kunnes sille tuli mitta niin täyteen Hurvelin ilkkumista, että se uskaltautui hyppäämään alas ja jahtaamaan Hurvelin keittiöön. Lopun aikaa sisällä Potter viettikin sitten hyppien vähän väliä uudestaan sohvalle ja sohvalta alas...

Ensinnäkin tasapuolisesti kaikille: Hyvää uutta vuotta 2012!

Ja sitten: Vuoden ensimmäisenä päivänä kanilasta löytyi hiiri. Se oli luultavasti tullut sinne katon rajassa kulkevien putkien vierestä eristeiden välistä, ja Engla hyökkäili sen kimppuun hurjana. Kun päätin ajaa hiiren ulos, Engla paljasti hiiren piilopaikat menemällä istumaan sen häkin ja sen tunnelin viereen, mihin hiiri kulloinkin yritti piiloutua. Lopulta hiiri tajusi juosta ovesta ulos.

Poistun linjoilta pyhiksi, joten kiirehditään vähän ja avataan joulukalenterin viimeinen luukku jo nyt. Pohjustukseksi mainittakoon, että Jouluhan on tälläinen hyvin traditionaalinen juhla, jonka viettoon kuuluu myös menneiden muistelu ja perinteiden säilyttäminen.

Joulukalenterin viimeisessä luukussa on siis materiaalia, joka on jo hyvin perinteistä, mutta jota ei enää pääse katsomaan paikan päällä: Ajallaan postaamatta jääneet Stockmannin jouluikkunan puput 2010!











Hauskaa Joulua!

Tämän näköiset herttaiset pikkuriiviöt jäävät tänään riehumaan, kun isäntäväki karkaa maakuntiin joulunviettoon (ja jouluhoitajalla on kova homma pyydystää ne ja päästää Hurveli riekkumaan seuraavaksi). Tämännäköiset herttaiset pikkuriiviöt ovat myös edelleen kaupan...


Jesterin poika Boogie vasemmalla, Batakin tyttö Sinatra oikealla, kuvattu sisäilemässä viime kuussa.

Sinatra harrastaa edelleen ylettömässä määrin Boogien astumista, ja joskus Boogie on leipiintyneenä päättänyt ulkoiluvuoron jälkeen muuttaa eri häkkiin (eli mennyt tyhjään heinähäkkiin piileksimään), mutta toisaalta jos Sinatran vie hetkeksi muualle rauhoittumaan, Boogiella on huoli ja ahdinko siitä, mihin kaveri hävisi. Kanistereo-dynamiikka muistuttaa siis jossain määrin Trissen ja Sandmanin suhdetta, vaikka tällä kertaa ei ollakaan sisaruksia.

Tälläisiä ihanuuksia löytyi Henkkamaukan lastenosastolta:







(Keskimmäinen paita on valkoinen, kohdevalaisin sai sen näyttämään kuvassa tosi oudolta)

Ehkä sinne tulee jossain vaiheessa saataville muutakin Petteri Kaniinia? Lastenosaston hiuspinnit yms tulee aina syynättyä tarkkaan, koska siellä on välillä kaikkea kivaa :D

(H&M, Kop-kolmio, Turku)