Tiistai 3. 11; pennut 1 kk ja aurinko paistoi kirkkaasti suuren osan päivää.



Pentujen löhöpaikkana on olohuoneen varasänky, jonka patjan pistivät vanhemmat kanit jo kesällä siihen kuntoon ettei siinä enää nuku kuin kanit. Kompostiverkko oli alunperin sängyllä estämässä sitä patjan repimistä, mutta kuten näkyy, verkon alle on sitten reunasta saatu raastettua ja kaivettua kunnon tunneli.


Parempaa asentoa etsiessään keltanaamainen päätyi pitkäksi aikaa kellimään selällään.


Chinchilla piilottelee.


Kirjavat levittäytyneinä auringonpaisteeseen:


Ja unilla superlonisilpussa:


Kun muut uinuvat, yksi on tutkalla. Ainakin yhden korvan verran.


Noin muuten kanit eivät ole aurinkohakuisia, mutta varhain keväällä ja myöhään syksyllä kun auringonpaiste alkaa olla harvinaista herkkua, ne ottavat siitä ilon irti. Kania (tai muutakaan eläintä) ei saa jättää paahteeseen jos se ei pääse hakeutumaan varjoon sitten kun siltä tuntuu - auringon oton suurin autuus piileekin siinä, että saa itse valita kauanko siinä auringonläikässä retkottaa.

Suurin osa messuviikonlopusta kului kuitenkin estepuolella toisella puolen hallia, ajoittain esteitä korjaillen, ajoittain aloittelijoita ja uteliaita neuvoen, ja ajoittain infopöydässä ja muiden puheita väärin kuullen. Muun muassa "haiseeko Kaneli?" muuttui muotoon "haisee kuin planeetta". Milleköhän haisee kani, joka haisee kuin planeetta? Pari kertaa tuli omia kaneja tuotua jaloittelemaan myös harjoitusradalle taukojen ajaksi. Algothin kesäinen arkailu ulkona hyppäämistä kohtaan oli unohtunut - sisällä hallissa se hyppäsi oikein sievästi paria harjoitusestettä. Kuvia ei tietenkään ole kun olin itse hihnan päässä ja kamera jossain kauempana... Jester puolestaan hurmasi lähimpien kojujen näytteilleasettajia kierrellessäni messualueella jaloittelulenkin yhteydessä. (Hitsi! Olisikohan pitänyt yrittää puhua Jesterille henkilökohtaisia sponsoreita, kun yhdessä kojussa jaettiin jonkun itselleni ihan tuntemattoman koiran "fanikortteja", eikä kuuluisasta koirasta intoilleesta korttien jakajasta irronnut mitään infoa mistä kyseinen koira oli kuuluisa.)

Sen sijaan tässä on kuva hyppäävästä, tai hyppäämistä harkitsevasta Rusetista, joka on niin sievä että sen näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle:


Sanni ja Juhana askartelevat SEKin infossa Halloween-kurpitsoita.


Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Halloween-kani!

(Jos joku tunnistaa kuvasta kaninsa, kerrotko minkä niminen se on?)

Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Palkintopöydän koristeet

Varsinaiset Halloween-ruusukkeet jäivät tällä kertaa ylimääräisinä jakamatta, koska Halloween-cup oli jäänyt suunnitteluasteelle. Ehkä sitten ensi vuonna!
(Halloween-ruusukkeet on tilattu pari vuotta sitten Turkuun kun suunniteltiin Halloween-kisoja, jotka sitten jäivät toteutumatta oman sairastumiseni takia. Onhan se Halloween joka vuosi, niin muitakin jakotilaisuuksia tulee...)

Kurpitsojen kolmas loppukäyttötarkoitus oli "olen jaloittelemassa"-kyltit näyttelyhäkkeihin kanien ollessa sieltä jaloittelemassa.

Tässä jaloittelevat kanit yltyvät helliksi, eli Kaneli pesee Grosskopfin:

Ennakkoon aavisteltu nollien hakeminen tällä karvalla osoittautui meidän talouden kohdalla valitettavan todeksi. Perheen kunniaa sitten pitivät yllä Grosskopf 88 pisteellä ja Kaneli 89 pisteellä. Jokaisen arvosteli eri tuomari, joten tietysti voi arvuutella olisiko joku toinen pelkästään vähentänyt pisteitä kohdista joista toinen antoi nollat. Algothin viereisessä häkissä istunut kani oli kuulemma saanut edellisessä näyttelyssään nollat väristä, jota tällä kertaa pelkästään moitittiin epätasaiseksi ja pistesaldo oli 89, joten eiköhän tälläkin porukalla mennä kokeilemaan toistekin, kunhan harjat kasvavat. Totta kyllä on, että MM-leijonan näyttelyttäminen on helpompaa kuin Mm-leijonan, koska sillä on aina enemmän karvaa, Mm:n ulkonäkö muuttuu karvanvaihdon vaiheiden mukaan enemmän.

Algoth näyttelyhäkissä:


Kaneli näyttelyhäkissä:


Grosskopf näyttelyhäkissä:


Jesteristä ei sitten tullutkaan kuvaa näyttelyhäkissä, kun sille oli ehtinyt käydä jo näin:


...ja sitten kävi näin:

Leukapussia en kyllä löytänyt itse tunnustelemalla. Sinipiialla oli ihan oikea leukapussi, josta erottui tunnustelemalla löllyvä pinta ja kiinteämpi sisärakenne, Jesterillä erottui silmin katsomalla kaulanauha joka pään asennosta riippuen joko häviää taustaan tai näyttää pussilta, mutta tunnustellessa sormet menevät läpi ja kaulanauha vaikuttaisi olevan karvatyyny. Siis hyvin puutteellinen versio leijonan kaulapuuhkasta tai rintakarvoista. Täytyy katsoa kasvaako siihen iän myötä lisää karvaa vai ei, Jesterillä on kuitenkin ollut pienestä asti vähemmän karvaa kuin muilla. Sääli sinänsä, että kun väri on niin kiva, ei sitten karva riitä... Batakilta löytyi muuten tänään koittaessa samanlainen karvatyyny kauluksesta, ja hännän ympäriltä muuta peitinkarvaa pehmeämpiä karvoja, jotka viittaavat leijonan laahukseen vaikkeivät erotukaan eri pituisina. Sinipiialla oli samanlainen paljaalla silmällä erottumaton piilolaahus, joka vielä takkuuntui ja josta huomauteltiin petissä useammin kuin kerran.

Algoth arvostelukaavakkeineen:

Vaikka ruotsi taittuukin hiukan paremmin, muut skandinaaviskat eivät ole ihan niin hyvin hallussa. "Mangler manke" tarkoittaa puuttuvaa harjasta, minkä opin jo jostain muualta, toispuoliseksi valahtanut tikkaus on aiheuttanut nollat, mutta mikä hitto on "pa buk"? Lisäksi ehdin kauhistua kunnolla tuosta "markert kryss"istä, tulkitsimme kryssin ensin ristiksi ja että kyseessä olisi rakennevirhe ristiselässä. Mietin kauhuissani onko pupuparalla joku huomaamatta jäänyt mutka selkärangassa, joka aiheuttaa sille tarpeetonta kärsimystä. Muiden arvostelukortteja tarkastellessa selvisi, että yllättävän monella olikin sama virhe, ja esiintymisyhteydestä päätellen "kryss" tarkoittikin laahusta eikä ristiselkää. Jesterin pikkuisia häntäkoristeita nyhtäessä Algothin peffa oli jäänyt vähemmälle huomiolle, ja tänään siellä ei tietenkään näy enää mitään, kun karvanvaihto on edelleen käynnissä.

James Blondikin kävi tervehtimässä, vaikkei osallistunutkaan kuin kuvan alakulmassa näkyvän seuralaisensa kanssa koiranäyttelyyn:


Otin kuvia kaikista näyttelyn leijonista arvostelukortteineen, ja aioin hartaasti ottaa parempia kuvia joissa näkyy koko kani eikä enimmäkseen korttia ja kaltereita, mutta se sitten messujen tuoksinassa pääsi unohtumaan, samoin kuin näyttelyluettelon ostaminen sunnuntaina. Lauantaina kun olin aikeissa ryhtyä ostoksille, olikin käteistä liian vähän.
Tässä siis vain kuvat ROP- ja VSP-leijonista ilman nimitietoja, ja vähemmän edustavat kuvatkin joissa ei kani oikein erotu...




Algothin vieressä vasemmalla ollut Mimi yritti flirttailla Algothille vähän väliä pitkin viikonloppua, mutta Algoth ei vaikuttanut erityisesti huomaavankaan sitä, koska oli niin keskittynyt nyhtämään verkon läpi oikealla puolella olleen Kanelin häntää, tai vilkuilemaan haikeasti häkkirivin toisella puolella ollutta urosta!

Jospa lopulta olisi aikaa päivittää... Ensin siis semi-tuoreita, aiemmin koneelle ja nettiin lataamattomia kuvia pennuista viime viikolta.

Kerrankin koko pesue samassa kasassa (tosin naamaa ei näy juuri keneltäkään)


Yleensä niistä saa yhdessä tälläisiä kuvia, koska sininen otter kiitää nuolena karkuun nähdessään kameran.


Tosin tässä on sitten yhdistelmä sinisiä.

Sininen otter on näköjään tulossa Batakiin, eli se on vallan sileäkarvainen eikä harjasta ole näkyvissä. Kun molemmat vanhemmat ovat harjakseltaan Mm, on joku pennuista sitten aina joskus väistämättä mm, vaikka enemmistö olisikin Mm tai MM. Chinchilla vaikuttaa tällä hetkellä kokovartalopitkäkarvaiselta melko säästeliäällä otsatukalla.

Mummi on mukava.


Hilla-tätikin on mukava.


Jester-täti vasta onkin mukava!

(Kamera laukesi sopivalla hetkellä kun sininaamainen kirjava oli laukkailemassa Jesterin ympärillä.) Hilla ja Bataki saavat Buddhan mielestä hengata pentujen kanssa vapaasti, mutta kun pennut parveilevat Jesterin tai Pippurin kimpussa, Buddha hyökkää ajamaan niitä pois. Pippuri on alkukauhistuksen jälkeen ollut suorastaan imarreltu pentujen suosiosta, ja jos joku pentu seuraa sitä hetken ja lähtee sitten muualle, Pippuri etsii sitä (ellei Buddha ehdi ensin). Jester taas on selvästi varautuneempi, saattaa nuolla pentuja puolihuolimattomasti, mutta yleensä välttelee niitä kiipeilemällä korkeille paikoille ja juoksee karkuun pentujen lähtiessä sen perään. Jester taitaa myös pelätä enemmän Buddhaa kuin Pippuri...

Sininaamainen laatikon päällä:

(Tuo siis ei ole Vuoden ponnistus 2007, vaan kansi siitä laatikosta jossa lehdet tulivat painosta - se oli päällystetty kansikuvilla. Lehdet on siirretty muualle ja laatikko silputtu viimeiseen murenaan, mutta kansi on edelleen suosiossa istumapaikkana.)

Keltanaamainen samassa paikassa:


Joku on vallannut koko ruokakupin ettei muut vaan pääse sille.

(Viikkoa myöhemmin Liito-oravaksikin kutsuttu chinchilla onnistuu valtaamaan samalla tavalla myös sen isomman vihreän ruokakupin.)

Saas nähdä mennäänkö hakemaan nollia, kun Algoth tiputtaa karvaa edelleen ja harjas on tällä hetkellä lähinnä viitteellinen. Jester on juuri tällä viikolla pudottanut tavaramerkkiotsatukkansa (eli sen pitkän huiskaleen joka roikkui naaman sivulla). Pitkä takatukka siltä kyllä löytyy, muttei rintakarvoja. Perheen kauneuskunnia levännee sitten Grosskopfin ja Kanelin jykevillä ja hennoilla hartioilla. Tai no, ei pitäisi stressata ennakkoon ja jos nollia tulee, niin ottaa näyttelyreissu kokemuksen kannalta. Leijonilla kun alkaa olla aikuisen turkki vasta noin puolitoistavuotiaana, ja sekin vaihtelee paljon karvanvaihtojen mukaan. Ja nuo ovat kaikki vajaan vuoden ikäisiä vasta...

No, myönnetään että siitäkin tuli lievä uskonpuute, että suurin osa näyttelyleijonista näyttäisi olevan MM-harjallisia, ja Algoth, Jester ja Grosskopf ovat Mm. (Kaneli on MM). Minusta Mm on lähempänä rotumääritelmää, jonka mukaan karvan tulisi olla muualla kuin harjaksen kohdalla lyhyttä. MM-kanien harjat ovat usein pidempiä, mutta niillä on sitten useammin myös voimakkaampi helma, tai muutenkin kauttaaltaan pitkä karva.

Puolinaama seurasi isompien kanien jäljillä ja pöllähti eilen makuuhuoneeseen. Sen jälkeen se ei osannutkaan pois, vaan juoksi oven taakse sen sijaan että olisi juossut avonaisesta ovesta ja joutui kiinniotetuksi, ja vielä kuvattavaksi!



Tässä taas on meneillään Algothin heinien varastaminen - keltanaamainen kurkottelee verkon läpi heinäkaukaloon ja sininaamainen sukkien perässä juoksija hengailee muuten vaan ottamassa osaa.


On se nyt hankalaa, kun pitää verkon läpi heiniä varastaa eikä kaukaloa ole laitettu helpompaan paikkaan!

Olin päivällä antanut pikkupupuille päärynänviipaleita, joita ne jo pontevasti syövätkin. Tällä kertaa lähistöllä oleili kuitenkin Bataki ja Jester, jotka alkoivat syödä kuivaa lehteä äänekkäästi maiskuttaen. Pikkupuput ampaisivat sen kuultuaan lehden kimppuun, ja isot kanit napsivat kiireesti päärynänviipaleet.

Ohessa seuraa kuvat melkein kaikista pennuista. Se kirjava, jolla on toinen puoli naamaa keltainen ja toinen sininen, on nimittäin sekä kamera-arka että kaikkein nopein juoksemaan, eikä osunut yhteenkään kuvaan.

Sen sijaan se kirjava, jonka naama on voittopuolisesti sininen, on varsinainen linssilude, kaikkein kesyin, tulossa yhtenään syliin ja seurailee innoissaan ihmisten sukkia.


Jester-täti ihmettelee keltanaamaista pikkuista.

(kuvan johto on jo mennyttä kalua ja otettu pois johdonsuojuksen sisältä juuri hetki ennen kuvan ottoa. Olivat mokomat jänisterit jyrsineet reiän johdonsuojukseenkin...)

Vaaleansininen alias chinchilla alias Jotain Muuta:


Tumma sininen on ihan oikeasti sininen (otter).


On ne sieviä.

Väistämätön tapahtui toissapäivänä - ensin tiensä ulos häkistä, samantien ulos tarhasta ja suoraan sohvan alle löysi vaaleansininen, kukapa muukaan. Sen jälkeen seurasivat kirjavat epälukuisessa järjestyksessä ja viimeisenä tummansininen. Eilen pikkupuput olivat linnoittautuneet lipaston taakse ja patterin alle, josta ne tekevät hepulointiretkiä lähimaastoon ja kiitävät ympäri olohuonetta. Tummansininen on oikeastaan ainoa, joka käy vielä välillä häkissä, muilla on liian hauskaa jahdatessaan emoa ja montaa tätiä. Puputädit suhtautuvat pentuihin hyvin ystävällisesti ja kärsivällisesti, mitä nyt Pippuri oli ensin suorastaan kauhuissaan, kun kirjavat seurasivat sitä innokkaasti.

Häkkielämää viettävät Neo ja Algoth ovat viettäneet päivää askarrellen. Algoth on kiskonut siivouksen yhteydessä siirrettyjä likaisia boksipyyhkeitä häkkiinsä, ja Neo samaan siivoukseen siirtyvää jätesäkkiä. Neo tosin kiskoo häkkiinsä kaikkea mikä suinkin tulee kiskomisetäisyydelle, Algoth on valikoivampi ja kiinnostuneempi pyyhkeitten merkkauksista kuin pyyhkeistä sinänsä.

Yleensä pikkupupuilla on tapana lähteä pariviikkoisina ensimmäistä kertaa tutkimusretkelle pesän ulkopuolelle. No, näillähän on ollut taipumusta siihen jo paljon nuorempana. Kaksi viikkoa oli nipin napin ylittynyt, kun ne päättivät muuttaa ulos pesämökistä häkin nurkkaan. Jos ne nostelee takaisin pesään, ei kulu kauaa kun ne ovat jo kiivenneet takaisin ulos. Niillä on ollut myös kovasti juoksuharjoituksia häkissä pesämökin ympäri, ja askeleet alkavat muistuttaa enemmän jo kanimaista hyppimistä kuin aikaisempaa hoipertelua. Iloloikat tahtovat tosin vielä mennä kompuroinniksi ja törmäilyksi, mutta jalkojen hallinta paranee pennuilla koko ajan.

Häkin ulkopuolelle ne eivät ole vielä uskaltautuneet, mutta sekin taitaa olla vain ajan kysymys. Buddha on istunut jo muutaman päivän huolestuneena vahdissa häkin edessä. Hilla käy ajoittain verkon takaa tähyilemässä häkissä hilluvia poikasia ja näyttää juuri siltä kuin miettisi "noita en muista tehneeni, mutta varmaan nekin ovat minun."

Lauantaihin mennessä kaikilla oli molemmat silmät auki, ja meno sen mukaista.


Yksittäispotretit eivät ole sen tarkempia kuin viimeksikään, mutta jonkun käsityksen niistä silti saanee.

Keltanaamainen kirjava:


Sininaamainen kirjava:


Puolinaamainen kirjava (tässä kuvassa selkeä raita keskellä naamaa näkyy oikein hyvin):


Vaaleansininen:


Tummansininen:


Kaikilla on myös orastavaa otsatukkaa selvästi näkyvissä, vaikkei se kuvissa erotukaan samalla tavoin kuin luonnossa.

Takautuvia pikkupupupäivityksiä - ensimmäiset yksittäispotretit yksisilmäisesti maailmaa katselleista pennuista. Kuvanlaatu on mitä on, koska häikäistymisen välttämiseksi en käyttänyt salamaa...

Kellään ei ole vielä nimiä, joten niitä kutsutaan pääasiassa värin mukaan. Ensimmäisenä kuvaan tuli "puolinaamainen" kirjava, jolla oli ensimmäisenä molemmat silmät auki, ikään kuin se kuvasta muka näkyisi.


Vertailun vuoksi, keltanaamainen kirjava (ja juuri se silmä kohti kameraa, joka ei vielä ollut auki):


Ja sininaamainen kirjava:


Vaaleansininen (joka näyttää muuten päivä päivältä enemmän chinchillalta eikä emon väriseltä luonnonsiniseltä):


Ja viimeisenä tummansininen, jolla ei vielä ollut silmiä auki:



(Ruusukkeet taustalla ovat entisten kanien näyttely- ja estehyppysaavutuksia. Vaaleansinisen taustalla taitaa näkyä laajin otos, äärimmäisenä vasemmalla näkyvät punavalkoinen ja vaaleanvihreä ruusuke ovat Sinipiian näyttelyruusukkeita, siitä seuraavat violetista toiseen vaaleanvihreään pikkuruusukkeeseen ovat Goottipojan näyttelyruusukkeita, isohkot vihreävalkoinen ja vaaleansininen sekä pieni vaaleanpunainen ovat Sandmanin näyttelyruusukkeita, toinen pieni vaaleanpunainen Trissen näyttelyruusuke ja kaikki siitä eteenpäin Trissen esteruusukkeita. Sinipiian näyttelyruusukkeet ja Trissen esteruusukkeet jatkuvat kuvan ulkopuolelle, niitä on lähes koko seinän mittainen rivi.)

Nettikeskustelussa tuli jotain puhetta maailman uhanalaisista kaniinilajeista (mm. pygmy rabbit, jolle ei ainakaan löydy vielä suomeksi wikipediasivua) ja aasialaisista, raidallisista ja niin ikään uhanalaisista kaniineista (esim. annamite striped rabbit, josta kuva esimerkiksi täällä ja sumatrankaniini, josta löytyy jotain myös suomeksi) kuvia googlettaessani törmäsin jäniseläinten tutkimukselle omistautuneisiin tieteellisiin seuroihin Lagomorph Specialist Group ja World Lagomorph Society. Seuraava World Lagomorph Societyn kansainvälinen konferenssi on näköjään Wienissä 2012, edellinen on ollut viime vuonna Meksikossa...

Lisäksi saman googletuksen sivutuotteena löytyi myös artikkeli 53 miljoonaa vuotta vanhasta kaniinin/jäniksen fossiilista.

Ensimmäinen, joka avasi silmänsä eilen, olikin yllättäen yksi kirjavista. Se tuleva pitkäkarvainen, jonka naama on melkein puoliksi sininen ja puoliksi keltainen (muttei ihan niin tarkasti puoliksi kuin Jesterillä). Aamulla oli toinen silmä auki ja iltaan mennessä toinen.

Tänään loput kaksi kirjavaa ja vaaleansininen ovat saaneet kukin toisen silmän auki. Vaaleansininen ja vaaleanaamainen kirjava olivat päättäneet saman tien lähteä seikkailemaan ja katselemaan maailmaa yksisilmäisesti, ja löytyivät sammahtaneina pesämökin takaa. Vähän vilukin niillä taisi olla, koska kuvauslaatikkoon nostettuna niillä oli kova kiire päästä boksipyyhkeen alle, ja vaaleansininen ilahtui selvästi löytäessään tummansinisen.

Tummansininen ei näytä vielä yhtään siltä, että edes suunnittelisi silmien avaamista. No, se on niin pienikin vielä, ehtii sitten muitten jälkeen...

Yhdeksän päivää. Lähipäivinä pitäisi alkaa silmätkin aueta. Vaaleansinisellä aukeaa luultavasti ensimmäisenä, se on jo pari päivää näyttänyt siltä että kohta aukeaa. Kirjavissa taas osa varmasti avaa vasta myöhemmin.

Perinteinen laatikkokuva, jossa ei nyt hirveästi ole muutoksia tapahtunut aikaisempaan verrattuna:


Ja seuraavaksi todisteena pentujen kasvamisesta - enää ei mahduta yhdelle kädelle koko joukko, kohta ei kahteenkaan käteen:

Sunnuntaina 11.10. Buddhan pennut saavuttivat sitten tasan viikon iän. Samana päivänä vaaleansininen löytyi myös harhailemasta häkistä pesän ulkopuolelta, eli se on tullut Buddhaan muutenkin kuin värin suhteen.

Kuvauspaikkana on edelleen laatikko ja edelleen kaikki pennut kerralla kuvassa.

Tumma näyttää säilyvän sinisenä, mutta yllättäen kirjavat rupeavatkin kellastumaan. Olin kuvitellut, että niistä tulisi sinivalkoisia mutta niistä onkin tulossa sinikeltaisia!

Muutkin ovat kyllä innokkaita liikkumaan kuin vaaleansininen, ja yleensä kuvatessa joku onkin juuri loikkaamassa johonkin tai kompuroimassa, kun noin pieniltä ei ihan vielä loikkiminen suju.


Pesäkopin sisäpuolella vaeltelua harrastavat muutkin kuin vaaleansininen ja yleensä jokainen löytyy eri paikasta kun niitä etsii. Välillä se tuntui olevan suoranainen ongelma, ettei Buddhakaan löydä kaikkia tai kaikki eivät löydä Buddhaa sen käydessä imettämässä, kun pari pentua saattoi olla todella paksuja ja loput hoikkia ja ryppyisiä. Lauantai-iltana pennut oli pakko pakkoimetyttää kun niin moni oli selvästikin missannut emon käynnin. Eikä varmaankaan hampaiden puhkeaminen ja ahkera testailu sekään juuri houkutellut Buddhaa pysymään pesällä kovin pitkään. Yritin rauhoitella Buddhaa tyrkyttämällä sille samalla omenaa, mutta se ei ollut kovinkaan tehokasta. Buddha pisti hanttiin niin, että omena tipahti suoraan imetyslaatikkoon - ja sieltä tummansininen pentu ampaisikin suoraan hampaat edellä omenaan kiinni. Ilmeisesti tuotteen maku ei vastannut odotuksia, koska pentua puistatti kamalasti ja se peruutti kiireesti omenan luota. Ilmeisesti sille sattui pieni virhearvio siitä, missä kohtaa laatikkoa on emo...

Lauantain jälkeen pennut ovatkin näyttäneet lopulta ja joka päivä kaikki siltä, että ovat olleet ruoka-aikaan kotona.

Suositut kuvapostaukset jatkuvat...

Buddhan pennut neljän päivän iässä 8. 10:


Ja jatkoa seuraa, pennut viiden päivän iässä 9. 10. Vähän isompina ja vähän värikylläisempinä.

Tuolla yhdellä kirjavalla on kyllä vielä kaljut kyljet ja niskakin paistaa pinkkinä, siitä on siis tulossa pitkäkarvainen.

Yleensä kun pennut nostaa pesästä kuvauslaatikkoon, ne alkavat mönkiä vimmatusti sutien kukin omaan suuntaansa, välillä nurin kellahtaen, kuten kuvasta näkyy.

Tumma pikkuinen näyttää sekin toistaiseksi olevan vain tummempi sininen eikä sittenkään musta. Ei ole vielä alkanut ruskettuakaan.

Tässä vielä rinnakkaispotretti sinisistä, tummemmalta näkyy hyvin hampaatkin jotka ilmeisesti ovat puhjenneet kaikille tässä neljän-viiden päivän iässä - toissapäivänä oli hampaat yhdellä kirjavalla ja eilen sitten kaikilla, ja ne myös käyttivät niitä ahkerasti pureksimalla käsiä koko kuvaussession ajan.

Näin pienenä pennut tuppaavat vielä näyttämään enemmän hylkeiltä kuin kaneilta...

Hilla tuntuu päättäneen, että nämäkin pennut kuuluvat sille ja istuu tärkeänä pesän edustalla vahdissa. Buddhaa ei tunnu yhtään haittaavan ylimääräinen lastenvahti - sen sijaan Jester ja Pippuri saavat armotonta kyytiä jos erehtyvät vilkaisemaankaan pesän suuntaan edes verkon läpi.

Neo, joka seuraa silmä kovana kaikkea ja näyttää yleensä siltä että tietää kaiken (ja omahyväiseltä omaan tietävyyteensä) on nyt selvästi pihalla siitä mistä alakerrassa oikein on kyse ja mitä siellä tapahtuu. Mutta on se sievä.

Tässä sitten pyydettyjä perhepotretteja.

Voipunut emo ottaa torkut vessalaatikossa, vedettyään sanomalehden peitokseen:

(Buddha 4. 10. 2009)

Perheenisällä on edelleen karvanvaihto kesken ja tukkaa olemattomasti:

(Algoth 6. 10. 2009)

( pienten kuvat klikkauksen takana, koska tässä vaiheessa niillä on vielä enemmän sisäistä kuin ulkoista kauneutta )

Buddha makaili eilen pitkin päivää, kunnes illalla piristyi taas ruuan perään kovasti. Karvoja ei näkynyt pesäkopissa vielä silloinkaan, mutta aamulla kylläkin, eli ilmeisesti Buddha on poksahtanut viime yönä ja poikasten syntymäpäiväksi merkitään sitten 4.10. Poikasten määrässä se noudatti suvun perinteitä, eli viisihän niitä sitten taas oli. Yksi sininen ja neljä pinkkiä pikkunakkia. Pinkeistä kahdella erottuu jo japanilaiskuvion alku, toisella pelkkä läntti kyljessä ja toisella kokonainen tumma vyö. Sininen oli aamulla hiukan erillään muista, enkä ollut varma onko se ihan oikeasti sininen vai pelkästään viluissaan, päivällä toisella katsomalla se oli jo lämmennyt (ja edelleen sininen), mutta liikkui vielä hitaammin ja eri suuntaan kuin muut. Aika näyttää onko se ihan kunnossa vaiko vain erilainen nuori.

Noin muuten Buddha on sitten viettänyt päiväänsä juoksemalla ja riehumalla, kun taas jaksaa hypätä sohvan selkänojalle ilman että pennut painavat mahassa, ja väsyessään lötköttämällä Batakin kyljessä.