"Puolinaamasta" tuli sitten lopulta Engla, koska se oli ainoa nimi johon se reagoi. (Muita vaihtoehtoja olivat mm Thelma, Ethel ja Hyacint) Tosin ei siihenkään ihan toivotulla tavalla, se nimittäin ryntäsi pukitellen karkuun aina kuullessaan nimen Engla...

No, toisaalta tällä hetkellä Liito-Orava, Harry-Beatrix ja Aamos ovat kaikki sitä mieltä, että niittenkin nimi on Jester, joten ihan putkeen ei vissiin ole nimivalinnat menneet.

Niin on aika vierinyt, että päästiin viettämään jo Algothin ja Buddhan ensimmäisiä synttäreitä.

Algothin lahjaksi voidaan laskea uusi häkki, joka sijoitettiin entisen häkin katolle niin että Algothkin pääsi pimeästä alakerrasta yläkertaan, ja on ollut ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen, koska nyt se saa mökin katolla istuessaan istua kaikkein korkeimmalla. Tähystyspaikka on niin mieluinen, ettei pupu tahdo malttaa tulla mökin katolta alas edes syömään, vaan kurottelee eväisiin niin että vähintään takajalat ovat edelleen mökin katolla. Häkki periytyi äidin edesmenneiltä kaneilta, ja lisävarusteena seurasi kulmavessa, jota Algoth on käyttänyt makuupaikkana silloin harvoin kun raaskii tulla alas pesämökin katolta. Tosin Algoth on näköjään oivaltanut, että kulmavessa on myös oikeasti vessa ja ainakin papanoinut sinne. (Toisen kulmavessan sai Neo, joka arvostaa sitä vielä enemmän kuin Algoth, ja on erittäin huolellisesti tehnyt tarpeensa edelleen keskelle häkkiä, ettei vaan mene hyvä vessalaatikko sotkuun.) Buddha ei saanut mitään erityisiä lahjoja, mutta vähän enemmän mässyä kuitenkin kuin tavallisesti.

Päivänsankareista piti tietenkin ottaa kuvat. Tämä pikku päivänsankari on vähän väsynyt:


Tämä pikku päivänsankari malttoi poistua tähystyspaikaltaan ja pakeni vessalaatikkoon nähdessään kameran:


Synttärikakkujakin piti taas askarrella. Mitään sopivaa keksiä tai näkkäriä en ollut muistanut kaupasta ostaa, niin pohjana toimi tällä kertaa vain paksu omenanviipale, koristeina porkkanat, viinirypäleet ja banaani, sekä synttärikynttilöitä edustaneet kuivatut apilankukat.

Algothin ja Buddhan kakut:


Buddha nappasi ensimmäiseksi apilankukan, joka kuitenkin jäi kesken kun kaikkea muutakin koristetta piti maistaa. Legolas tuppaa saaliinjaolle:


Tällä kertaa harvinaista kyllä päivänsankarit saivat itse syödä kakkunsa, Legolaskin herkesi kärkkymästä hetken päästä. Nyt taustalla on Aamos:


Algoth juoksi ensin kakkua karkuun. Kun se lopulta uskaltautui katsomaan sitä, se nappasi ensimmäiseksi apilan ja banaanin, ja juoksi niiden kanssa uudestaan karkuun ettei kukaan muu tulisi niitä rosvoamaan. (Tuskinpa kukaan sinne häkkiin olisi tullut, mutta varmuuden vuoksi.)


Algoth ei oikein uskalla uskoa, että loppukakkukin olisi ihan sitä varten, vaan epäröi:

Algoth ulkoili makuuhuoneessa kuten tavallista ja viihtyi pitkän aikaa sängyn alla hyvin hiljaa. Kävin välillä hakemassa teetä, ja äkkiä havahduin huomaamaan, etten ollutkaan sulkenut ovea kunnolla. Ovi oli raollaan ja Algoth eteisessä Buddhan ja hilpeän pentujoukon ympäröimänä. Nyt sitten kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että Algoth ei olisi ehtinyt muuta kuin mennä ovesta eteisen puolelle... Jos se on taas ehtinyt astua Buddhan, lähtee kyllä pallit, oli näyttelytulosta tai ei. Leikkaamaton urossamassa asunnossa naarasjoukon kanssa on liian hankala vahdittava...

Jaksoin lopulta purkaa kamerasta satunnaisotokset sairastelun ajalta. Yritin saada jokaisesta edes jonkun otoksen, mutta aikahaarukka on sitten suhteellisen suuri.

Liito-orava 7. 11. 2009


Buddha ja toisella katolla vasemmalta oikealle Legolas, puolinaama, Liito-oravan peffa ja keltanaama. 14. 11. 2009 (Melkein koko pesue samassa kuvassa, paitsi innoissaan seikkailua ja muualla huitelua harrastanut Harry-Beatrix.)


Keltanaama 17. 11. 2009 (Se näyttää edelleenkin enemmän pikkuprinsessalta kuin uroolta.)


Puolinaama 17. 11. 2009


Legolas 18.11. 2009 (Vaikka se muuten tahtookin ehdottomasti osallistua ihan kaikkeen, valokuvaamiseen se ei tahdo osallistua ainakaan kameran edessä!)


Harry-Beatrix Potter 18. 11. 2009 (on ihan huomattavan paljon isoäitinsä Batakin näköinen)


Heinäpussia tyhjentämässä... 18. 11. 2009


Buddha putsaa pentua 18. 11. 2009


Taas melkein koko pesue, tällä kertaa kuvasta puuttuu Legolas. 18. 11. 2009


Jester 18. 11. 2009 (Yritin tallentaa leukapussin näköisen karvatyynyn, mutta ei se oikein kuvissa erotu. Entinen otsatukka on mennyt ihan tinttitukaksi.)


Hilla 18. 11. 2009 Hillan nenässä ei vieläkään kasva karva kesäisen röykytyksen jäljiltä.

Taustalla näkyy osa jokunen vuosi sitten tuparilahjaksi saamaani synkkis-mollamaijaa, jolta kanit ovat raastaneet housutkin jalasta. Kanit tykkäävät synkkiksestä ihan älyttömästi ja siihen on koko ajan joku nojailemassa ja löhöämässä sen päällä, mutta kaneilla on myös turhan rujo tapa osoittaa tykkäämisensä kuseksimalla. Kun pesin synkkiksen, vaatteista lähti tahrat mutta nukesta ei, ja niinpä se näyttää nyt siltä että on kusi noussut päähän. Niinhän niille joskus käy, julkkiksille.

Viimeisetkin olohuoneessa vaikuttaneet pehmolelut olisi kai syytä takavarikoida kanien ulottumattomiin. Pikku Harry Potter on tykästynyt myös vanhaan isoon Väiski-pehmoon, jota käy nuolemassa ja hoitamassa siinä missä muitakin kaneja. Harry Potter ei tosin tietenkään arvaa, että kun pehmolelusta oikein kovasti hampaineen selvittelee takkuja, sille ei kasva karva takaisin niinkuin niille muille kaneille.

Edelleen tytöltä näyttävä Harry Potter villiintyi eilen illalla jahtaamaan ja astumaan kaikkia, jotka suinkin sai kiinni. Lopulta se sai Legolaksenkin villittyä mukaan, ja jahtaaminen ja astuminen jatkui vielä aamullakin.

Vaikka päivitykset ovatkin olleet hitaanlaisia, pikkupupujen sukupuolen määritys on ollut koko ajan kovasti työn alla. Ensialkuunhan kukaan muu ei näyttänyt vielä minkään sukupuolen edustajalta, paitsi sininen otter näytti kovasti urokselta ja oli saamassa nimekseenkin Harry Potter, koska Potter ja otter rimmaavat niin hienosti. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että sininen otterpotter onkin tyttö! Ja siltä näyttivät pitkään kaikki muutkin, paitsi sininaamainen kirjava joka oli epäselvä tapaus. Epäselvät tapaukset osoittautuvat usein hitaammin kehittyneiksi uroksiksi (paitsi Neo), ja niin sininaamainenkin poikamaistui vähitellen. Neljä naarasta ja yksi uros pentueessa vaikutti lupaavalta, mutta eilisellä uusintatarkastuksella keltanaamainen kirjava pikkuprinsessa osoittautui sekin pikkuprinssiksi. Puolinaama on vältellyt uusintatarkastusta erittäin tehokkaasti, mutta on kaikilla aiemmilla tarkastuskerroilla näyttänyt tytöltä. Chinchilla on tyttö.

Pentujen nimeäminenkään ei ole ollut ihan yksinkertaista. Useimmat nimet ovat jollain tavalla sukupuolisidonnaisia, ja silloin jos sukupuoli on vielä kovin epäselvä, ei nimenantokaan ole sen selkeämpää. Minusta nimen täytyy lisäksi tarttua kaniin, niin että kani näyttää nimeltään ja se tuntuu juuri sille kanille sopivalta nimeltä, joka erottuu muista, ja kani toivon mukaan vielä reagoi omaan nimeensä. (Joskus nimi, joka kaniin tarttuu on jotain ihan muuta kuin kasvattajan suunnitelmat. Olihan Buddhallekin alunperin tarkoitus keksiä jokin sievempi ja tyttömäisempi nimi, mutta se reagoi vain Buddhaan.) Minusta ei kuitenkaan olisi antamaan kaneille nimiksi jotain monipolvisia lauseita, joissa on sotkettu useampaa kieltä ja kirjoitusasussa vielä jotain kielenvastaisia kikkailuita niin että sanan keskellä on jotain isoja kirjaimia tai huutomerkkejä - siis oikeasti minusta sellaiset nimet ovat ihan hirveitä, ja joskus estekisojen lähtölistoja tai tuloksia lukiessa ihmettelen mitä ihmettä joidenkin kasvattajien päässä oikein liikkuu...

Tähän mennessä tästä pentueesta sininaamainen kirjava on ainoa, johon on tarttunut joku nimi kertaheitolla. Siitä on tulossa Legolas :)

Keltanaamainen onkin sitten vaikeampi tapaus. Aamos on yksi nimiehdotus, jonka tarttumista täytyy vielä pohdiskella...

Puolinaama on sievä kuin mikä, mutta vältellyt kaikkia nimiä tähän asti.

Sinisestä piti tosiaan tulla Harry Potter, ja alkuun vitsailtiin että jos se onkin tyttö, se voi sitten olla Beatrix Potter, mutta Beatrix ei tunnu oikein tarttuvan. Enemmän sitä on nyt tullut kutsuttua Harrietiksi, muttei sekään ole vielä tarttunut. Välillä sitä tulee vain sanottua "siniseksi pikku-Batakiksi", koska se on todella paljon Batakin näköinen!

Chinchillaa on kutsuttu kaiken aikaa Liito-oravaksi, koska se on pyöreine naamoineen ja suurine tummine silmineen oivallisesti liito-oravan näköinen (ja niin kova juoksemaan ja hyppimään, että suorastaan liitää menemään). Liito-orava kuitenkin tuntuu nimeksi varsin kankealta, eikä liito-oravan tieteellinen nimi (Pteromys Volans) ole senkään vertaa nimeksi kelvollinen. Kurre ehti olla jo näiden kaukaisen esi-isän nimi, eikä siksi sellaisenaan tunnu sopivalta pikku puputytölle. Jossain Astrid Lindgrenin kirjassa oli hahmo nimeltään Ylva Lii, joka toisaalta kuulostaa jo enemmän nimeltä kuin Liito-orava, mutta toisaalta kirjallinen Ylva Lii ei varmastikaan olisi käyttänyt vessaansa makuupaikkana ja sen jälkeen kirmaillut ympäriinsä kylki tahmassa, joten hahmon nimen sopivuudesta kanille voi olla vielä montaa mieltä...

Kuluneesta viikosta ei taida olla oikein muuta tolkullista sanottavaa:



En ole piirtänyt pitkiin aikoihin mitään ja huomasin etten edes omista enää lyijykyniä... Asemoinkin kuvat väärin suoraan tussilla.

Tiistai 3. 11; pennut 1 kk ja aurinko paistoi kirkkaasti suuren osan päivää.



Pentujen löhöpaikkana on olohuoneen varasänky, jonka patjan pistivät vanhemmat kanit jo kesällä siihen kuntoon ettei siinä enää nuku kuin kanit. Kompostiverkko oli alunperin sängyllä estämässä sitä patjan repimistä, mutta kuten näkyy, verkon alle on sitten reunasta saatu raastettua ja kaivettua kunnon tunneli.


Parempaa asentoa etsiessään keltanaamainen päätyi pitkäksi aikaa kellimään selällään.


Chinchilla piilottelee.


Kirjavat levittäytyneinä auringonpaisteeseen:


Ja unilla superlonisilpussa:


Kun muut uinuvat, yksi on tutkalla. Ainakin yhden korvan verran.


Noin muuten kanit eivät ole aurinkohakuisia, mutta varhain keväällä ja myöhään syksyllä kun auringonpaiste alkaa olla harvinaista herkkua, ne ottavat siitä ilon irti. Kania (tai muutakaan eläintä) ei saa jättää paahteeseen jos se ei pääse hakeutumaan varjoon sitten kun siltä tuntuu - auringon oton suurin autuus piileekin siinä, että saa itse valita kauanko siinä auringonläikässä retkottaa.

Suurin osa messuviikonlopusta kului kuitenkin estepuolella toisella puolen hallia, ajoittain esteitä korjaillen, ajoittain aloittelijoita ja uteliaita neuvoen, ja ajoittain infopöydässä ja muiden puheita väärin kuullen. Muun muassa "haiseeko Kaneli?" muuttui muotoon "haisee kuin planeetta". Milleköhän haisee kani, joka haisee kuin planeetta? Pari kertaa tuli omia kaneja tuotua jaloittelemaan myös harjoitusradalle taukojen ajaksi. Algothin kesäinen arkailu ulkona hyppäämistä kohtaan oli unohtunut - sisällä hallissa se hyppäsi oikein sievästi paria harjoitusestettä. Kuvia ei tietenkään ole kun olin itse hihnan päässä ja kamera jossain kauempana... Jester puolestaan hurmasi lähimpien kojujen näytteilleasettajia kierrellessäni messualueella jaloittelulenkin yhteydessä. (Hitsi! Olisikohan pitänyt yrittää puhua Jesterille henkilökohtaisia sponsoreita, kun yhdessä kojussa jaettiin jonkun itselleni ihan tuntemattoman koiran "fanikortteja", eikä kuuluisasta koirasta intoilleesta korttien jakajasta irronnut mitään infoa mistä kyseinen koira oli kuuluisa.)

Sen sijaan tässä on kuva hyppäävästä, tai hyppäämistä harkitsevasta Rusetista, joka on niin sievä että sen näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle:


Sanni ja Juhana askartelevat SEKin infossa Halloween-kurpitsoita.


Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Halloween-kani!

(Jos joku tunnistaa kuvasta kaninsa, kerrotko minkä niminen se on?)

Kurpitsojen loppukäyttötarkoitus: Palkintopöydän koristeet

Varsinaiset Halloween-ruusukkeet jäivät tällä kertaa ylimääräisinä jakamatta, koska Halloween-cup oli jäänyt suunnitteluasteelle. Ehkä sitten ensi vuonna!
(Halloween-ruusukkeet on tilattu pari vuotta sitten Turkuun kun suunniteltiin Halloween-kisoja, jotka sitten jäivät toteutumatta oman sairastumiseni takia. Onhan se Halloween joka vuosi, niin muitakin jakotilaisuuksia tulee...)

Kurpitsojen kolmas loppukäyttötarkoitus oli "olen jaloittelemassa"-kyltit näyttelyhäkkeihin kanien ollessa sieltä jaloittelemassa.

Tässä jaloittelevat kanit yltyvät helliksi, eli Kaneli pesee Grosskopfin:

Ennakkoon aavisteltu nollien hakeminen tällä karvalla osoittautui meidän talouden kohdalla valitettavan todeksi. Perheen kunniaa sitten pitivät yllä Grosskopf 88 pisteellä ja Kaneli 89 pisteellä. Jokaisen arvosteli eri tuomari, joten tietysti voi arvuutella olisiko joku toinen pelkästään vähentänyt pisteitä kohdista joista toinen antoi nollat. Algothin viereisessä häkissä istunut kani oli kuulemma saanut edellisessä näyttelyssään nollat väristä, jota tällä kertaa pelkästään moitittiin epätasaiseksi ja pistesaldo oli 89, joten eiköhän tälläkin porukalla mennä kokeilemaan toistekin, kunhan harjat kasvavat. Totta kyllä on, että MM-leijonan näyttelyttäminen on helpompaa kuin Mm-leijonan, koska sillä on aina enemmän karvaa, Mm:n ulkonäkö muuttuu karvanvaihdon vaiheiden mukaan enemmän.

Algoth näyttelyhäkissä:


Kaneli näyttelyhäkissä:


Grosskopf näyttelyhäkissä:


Jesteristä ei sitten tullutkaan kuvaa näyttelyhäkissä, kun sille oli ehtinyt käydä jo näin:


...ja sitten kävi näin:

Leukapussia en kyllä löytänyt itse tunnustelemalla. Sinipiialla oli ihan oikea leukapussi, josta erottui tunnustelemalla löllyvä pinta ja kiinteämpi sisärakenne, Jesterillä erottui silmin katsomalla kaulanauha joka pään asennosta riippuen joko häviää taustaan tai näyttää pussilta, mutta tunnustellessa sormet menevät läpi ja kaulanauha vaikuttaisi olevan karvatyyny. Siis hyvin puutteellinen versio leijonan kaulapuuhkasta tai rintakarvoista. Täytyy katsoa kasvaako siihen iän myötä lisää karvaa vai ei, Jesterillä on kuitenkin ollut pienestä asti vähemmän karvaa kuin muilla. Sääli sinänsä, että kun väri on niin kiva, ei sitten karva riitä... Batakilta löytyi muuten tänään koittaessa samanlainen karvatyyny kauluksesta, ja hännän ympäriltä muuta peitinkarvaa pehmeämpiä karvoja, jotka viittaavat leijonan laahukseen vaikkeivät erotukaan eri pituisina. Sinipiialla oli samanlainen paljaalla silmällä erottumaton piilolaahus, joka vielä takkuuntui ja josta huomauteltiin petissä useammin kuin kerran.

Algoth arvostelukaavakkeineen:

Vaikka ruotsi taittuukin hiukan paremmin, muut skandinaaviskat eivät ole ihan niin hyvin hallussa. "Mangler manke" tarkoittaa puuttuvaa harjasta, minkä opin jo jostain muualta, toispuoliseksi valahtanut tikkaus on aiheuttanut nollat, mutta mikä hitto on "pa buk"? Lisäksi ehdin kauhistua kunnolla tuosta "markert kryss"istä, tulkitsimme kryssin ensin ristiksi ja että kyseessä olisi rakennevirhe ristiselässä. Mietin kauhuissani onko pupuparalla joku huomaamatta jäänyt mutka selkärangassa, joka aiheuttaa sille tarpeetonta kärsimystä. Muiden arvostelukortteja tarkastellessa selvisi, että yllättävän monella olikin sama virhe, ja esiintymisyhteydestä päätellen "kryss" tarkoittikin laahusta eikä ristiselkää. Jesterin pikkuisia häntäkoristeita nyhtäessä Algothin peffa oli jäänyt vähemmälle huomiolle, ja tänään siellä ei tietenkään näy enää mitään, kun karvanvaihto on edelleen käynnissä.

James Blondikin kävi tervehtimässä, vaikkei osallistunutkaan kuin kuvan alakulmassa näkyvän seuralaisensa kanssa koiranäyttelyyn:


Otin kuvia kaikista näyttelyn leijonista arvostelukortteineen, ja aioin hartaasti ottaa parempia kuvia joissa näkyy koko kani eikä enimmäkseen korttia ja kaltereita, mutta se sitten messujen tuoksinassa pääsi unohtumaan, samoin kuin näyttelyluettelon ostaminen sunnuntaina. Lauantaina kun olin aikeissa ryhtyä ostoksille, olikin käteistä liian vähän.
Tässä siis vain kuvat ROP- ja VSP-leijonista ilman nimitietoja, ja vähemmän edustavat kuvatkin joissa ei kani oikein erotu...




Algothin vieressä vasemmalla ollut Mimi yritti flirttailla Algothille vähän väliä pitkin viikonloppua, mutta Algoth ei vaikuttanut erityisesti huomaavankaan sitä, koska oli niin keskittynyt nyhtämään verkon läpi oikealla puolella olleen Kanelin häntää, tai vilkuilemaan haikeasti häkkirivin toisella puolella ollutta urosta!

Jospa lopulta olisi aikaa päivittää... Ensin siis semi-tuoreita, aiemmin koneelle ja nettiin lataamattomia kuvia pennuista viime viikolta.

Kerrankin koko pesue samassa kasassa (tosin naamaa ei näy juuri keneltäkään)


Yleensä niistä saa yhdessä tälläisiä kuvia, koska sininen otter kiitää nuolena karkuun nähdessään kameran.


Tosin tässä on sitten yhdistelmä sinisiä.

Sininen otter on näköjään tulossa Batakiin, eli se on vallan sileäkarvainen eikä harjasta ole näkyvissä. Kun molemmat vanhemmat ovat harjakseltaan Mm, on joku pennuista sitten aina joskus väistämättä mm, vaikka enemmistö olisikin Mm tai MM. Chinchilla vaikuttaa tällä hetkellä kokovartalopitkäkarvaiselta melko säästeliäällä otsatukalla.

Mummi on mukava.


Hilla-tätikin on mukava.


Jester-täti vasta onkin mukava!

(Kamera laukesi sopivalla hetkellä kun sininaamainen kirjava oli laukkailemassa Jesterin ympärillä.) Hilla ja Bataki saavat Buddhan mielestä hengata pentujen kanssa vapaasti, mutta kun pennut parveilevat Jesterin tai Pippurin kimpussa, Buddha hyökkää ajamaan niitä pois. Pippuri on alkukauhistuksen jälkeen ollut suorastaan imarreltu pentujen suosiosta, ja jos joku pentu seuraa sitä hetken ja lähtee sitten muualle, Pippuri etsii sitä (ellei Buddha ehdi ensin). Jester taas on selvästi varautuneempi, saattaa nuolla pentuja puolihuolimattomasti, mutta yleensä välttelee niitä kiipeilemällä korkeille paikoille ja juoksee karkuun pentujen lähtiessä sen perään. Jester taitaa myös pelätä enemmän Buddhaa kuin Pippuri...

Sininaamainen laatikon päällä:

(Tuo siis ei ole Vuoden ponnistus 2007, vaan kansi siitä laatikosta jossa lehdet tulivat painosta - se oli päällystetty kansikuvilla. Lehdet on siirretty muualle ja laatikko silputtu viimeiseen murenaan, mutta kansi on edelleen suosiossa istumapaikkana.)

Keltanaamainen samassa paikassa:


Joku on vallannut koko ruokakupin ettei muut vaan pääse sille.

(Viikkoa myöhemmin Liito-oravaksikin kutsuttu chinchilla onnistuu valtaamaan samalla tavalla myös sen isomman vihreän ruokakupin.)

Saas nähdä mennäänkö hakemaan nollia, kun Algoth tiputtaa karvaa edelleen ja harjas on tällä hetkellä lähinnä viitteellinen. Jester on juuri tällä viikolla pudottanut tavaramerkkiotsatukkansa (eli sen pitkän huiskaleen joka roikkui naaman sivulla). Pitkä takatukka siltä kyllä löytyy, muttei rintakarvoja. Perheen kauneuskunnia levännee sitten Grosskopfin ja Kanelin jykevillä ja hennoilla hartioilla. Tai no, ei pitäisi stressata ennakkoon ja jos nollia tulee, niin ottaa näyttelyreissu kokemuksen kannalta. Leijonilla kun alkaa olla aikuisen turkki vasta noin puolitoistavuotiaana, ja sekin vaihtelee paljon karvanvaihtojen mukaan. Ja nuo ovat kaikki vajaan vuoden ikäisiä vasta...

No, myönnetään että siitäkin tuli lievä uskonpuute, että suurin osa näyttelyleijonista näyttäisi olevan MM-harjallisia, ja Algoth, Jester ja Grosskopf ovat Mm. (Kaneli on MM). Minusta Mm on lähempänä rotumääritelmää, jonka mukaan karvan tulisi olla muualla kuin harjaksen kohdalla lyhyttä. MM-kanien harjat ovat usein pidempiä, mutta niillä on sitten useammin myös voimakkaampi helma, tai muutenkin kauttaaltaan pitkä karva.

Puolinaama seurasi isompien kanien jäljillä ja pöllähti eilen makuuhuoneeseen. Sen jälkeen se ei osannutkaan pois, vaan juoksi oven taakse sen sijaan että olisi juossut avonaisesta ovesta ja joutui kiinniotetuksi, ja vielä kuvattavaksi!



Tässä taas on meneillään Algothin heinien varastaminen - keltanaamainen kurkottelee verkon läpi heinäkaukaloon ja sininaamainen sukkien perässä juoksija hengailee muuten vaan ottamassa osaa.


On se nyt hankalaa, kun pitää verkon läpi heiniä varastaa eikä kaukaloa ole laitettu helpompaan paikkaan!

Olin päivällä antanut pikkupupuille päärynänviipaleita, joita ne jo pontevasti syövätkin. Tällä kertaa lähistöllä oleili kuitenkin Bataki ja Jester, jotka alkoivat syödä kuivaa lehteä äänekkäästi maiskuttaen. Pikkupuput ampaisivat sen kuultuaan lehden kimppuun, ja isot kanit napsivat kiireesti päärynänviipaleet.

Ohessa seuraa kuvat melkein kaikista pennuista. Se kirjava, jolla on toinen puoli naamaa keltainen ja toinen sininen, on nimittäin sekä kamera-arka että kaikkein nopein juoksemaan, eikä osunut yhteenkään kuvaan.

Sen sijaan se kirjava, jonka naama on voittopuolisesti sininen, on varsinainen linssilude, kaikkein kesyin, tulossa yhtenään syliin ja seurailee innoissaan ihmisten sukkia.


Jester-täti ihmettelee keltanaamaista pikkuista.

(kuvan johto on jo mennyttä kalua ja otettu pois johdonsuojuksen sisältä juuri hetki ennen kuvan ottoa. Olivat mokomat jänisterit jyrsineet reiän johdonsuojukseenkin...)

Vaaleansininen alias chinchilla alias Jotain Muuta:


Tumma sininen on ihan oikeasti sininen (otter).


On ne sieviä.

Väistämätön tapahtui toissapäivänä - ensin tiensä ulos häkistä, samantien ulos tarhasta ja suoraan sohvan alle löysi vaaleansininen, kukapa muukaan. Sen jälkeen seurasivat kirjavat epälukuisessa järjestyksessä ja viimeisenä tummansininen. Eilen pikkupuput olivat linnoittautuneet lipaston taakse ja patterin alle, josta ne tekevät hepulointiretkiä lähimaastoon ja kiitävät ympäri olohuonetta. Tummansininen on oikeastaan ainoa, joka käy vielä välillä häkissä, muilla on liian hauskaa jahdatessaan emoa ja montaa tätiä. Puputädit suhtautuvat pentuihin hyvin ystävällisesti ja kärsivällisesti, mitä nyt Pippuri oli ensin suorastaan kauhuissaan, kun kirjavat seurasivat sitä innokkaasti.

Häkkielämää viettävät Neo ja Algoth ovat viettäneet päivää askarrellen. Algoth on kiskonut siivouksen yhteydessä siirrettyjä likaisia boksipyyhkeitä häkkiinsä, ja Neo samaan siivoukseen siirtyvää jätesäkkiä. Neo tosin kiskoo häkkiinsä kaikkea mikä suinkin tulee kiskomisetäisyydelle, Algoth on valikoivampi ja kiinnostuneempi pyyhkeitten merkkauksista kuin pyyhkeistä sinänsä.

Yleensä pikkupupuilla on tapana lähteä pariviikkoisina ensimmäistä kertaa tutkimusretkelle pesän ulkopuolelle. No, näillähän on ollut taipumusta siihen jo paljon nuorempana. Kaksi viikkoa oli nipin napin ylittynyt, kun ne päättivät muuttaa ulos pesämökistä häkin nurkkaan. Jos ne nostelee takaisin pesään, ei kulu kauaa kun ne ovat jo kiivenneet takaisin ulos. Niillä on ollut myös kovasti juoksuharjoituksia häkissä pesämökin ympäri, ja askeleet alkavat muistuttaa enemmän jo kanimaista hyppimistä kuin aikaisempaa hoipertelua. Iloloikat tahtovat tosin vielä mennä kompuroinniksi ja törmäilyksi, mutta jalkojen hallinta paranee pennuilla koko ajan.

Häkin ulkopuolelle ne eivät ole vielä uskaltautuneet, mutta sekin taitaa olla vain ajan kysymys. Buddha on istunut jo muutaman päivän huolestuneena vahdissa häkin edessä. Hilla käy ajoittain verkon takaa tähyilemässä häkissä hilluvia poikasia ja näyttää juuri siltä kuin miettisi "noita en muista tehneeni, mutta varmaan nekin ovat minun."

Lauantaihin mennessä kaikilla oli molemmat silmät auki, ja meno sen mukaista.


Yksittäispotretit eivät ole sen tarkempia kuin viimeksikään, mutta jonkun käsityksen niistä silti saanee.

Keltanaamainen kirjava:


Sininaamainen kirjava:


Puolinaamainen kirjava (tässä kuvassa selkeä raita keskellä naamaa näkyy oikein hyvin):


Vaaleansininen:


Tummansininen:


Kaikilla on myös orastavaa otsatukkaa selvästi näkyvissä, vaikkei se kuvissa erotukaan samalla tavoin kuin luonnossa.

Takautuvia pikkupupupäivityksiä - ensimmäiset yksittäispotretit yksisilmäisesti maailmaa katselleista pennuista. Kuvanlaatu on mitä on, koska häikäistymisen välttämiseksi en käyttänyt salamaa...

Kellään ei ole vielä nimiä, joten niitä kutsutaan pääasiassa värin mukaan. Ensimmäisenä kuvaan tuli "puolinaamainen" kirjava, jolla oli ensimmäisenä molemmat silmät auki, ikään kuin se kuvasta muka näkyisi.


Vertailun vuoksi, keltanaamainen kirjava (ja juuri se silmä kohti kameraa, joka ei vielä ollut auki):


Ja sininaamainen kirjava:


Vaaleansininen (joka näyttää muuten päivä päivältä enemmän chinchillalta eikä emon väriseltä luonnonsiniseltä):


Ja viimeisenä tummansininen, jolla ei vielä ollut silmiä auki:



(Ruusukkeet taustalla ovat entisten kanien näyttely- ja estehyppysaavutuksia. Vaaleansinisen taustalla taitaa näkyä laajin otos, äärimmäisenä vasemmalla näkyvät punavalkoinen ja vaaleanvihreä ruusuke ovat Sinipiian näyttelyruusukkeita, siitä seuraavat violetista toiseen vaaleanvihreään pikkuruusukkeeseen ovat Goottipojan näyttelyruusukkeita, isohkot vihreävalkoinen ja vaaleansininen sekä pieni vaaleanpunainen ovat Sandmanin näyttelyruusukkeita, toinen pieni vaaleanpunainen Trissen näyttelyruusuke ja kaikki siitä eteenpäin Trissen esteruusukkeita. Sinipiian näyttelyruusukkeet ja Trissen esteruusukkeet jatkuvat kuvan ulkopuolelle, niitä on lähes koko seinän mittainen rivi.)

Nettikeskustelussa tuli jotain puhetta maailman uhanalaisista kaniinilajeista (mm. pygmy rabbit, jolle ei ainakaan löydy vielä suomeksi wikipediasivua) ja aasialaisista, raidallisista ja niin ikään uhanalaisista kaniineista (esim. annamite striped rabbit, josta kuva esimerkiksi täällä ja sumatrankaniini, josta löytyy jotain myös suomeksi) kuvia googlettaessani törmäsin jäniseläinten tutkimukselle omistautuneisiin tieteellisiin seuroihin Lagomorph Specialist Group ja World Lagomorph Society. Seuraava World Lagomorph Societyn kansainvälinen konferenssi on näköjään Wienissä 2012, edellinen on ollut viime vuonna Meksikossa...

Lisäksi saman googletuksen sivutuotteena löytyi myös artikkeli 53 miljoonaa vuotta vanhasta kaniinin/jäniksen fossiilista.